Nuoret Lakimiehet 2/2013 - Lakimies ja perhe | Page 26

Lakimies ja perhe Kukkia sankari-isälle? Kari Peltola, asianajaja Joukkueemme sai neljännen jäsenen tammikuussa 2013. Pieni ja tuhiseva tyllerö sekoitti taas isän pään täydellisesti – eikä pelkästään johtuen huonosti nukutuista öistä. Isäkuukauden pitäminen ajankohtaistuu siis tulevana syksynä. Huomionosoitukset, kiitoskukat ja lahjat voitte toimittaa kotiosoitteeseeni. Kyllähän se on juhlan paikka, sillä silloin minusta tulee sankari-isä! Jes, lisää CV-merkintöjä! Tämä tuntuu olevan yhteiskunnassa yleinen reaktio isäkuukauden pitämiseen. Äitejä ei nosteta jalustalle vanhempainvapaiden käyttämisestä, joskus pikemminkin päinvastoin, mutta kun mies on kuukauden kotona lapsensa kanssa, häntä kohdellaan kuin 100 metrin maailmanmestaria. Hänet muistetaan ja häntä kunnioitetaan. Hieno mies! Oikea tasa-arvon sanansaattaja! Itse asiassa isäkuukausi jo sanana erottaa miehet positiivisesti naisista. Teemme selkeästi jotain poikkeuksellista, kun olemme lapsemme kanssa kokopäiväisesti kotona useita päiviä! Miksi isän käyttämää yhtä kuukautta korostetaan? Pitääkö meitä miehiä jollain tavalla houkutella kotiin lapsemme luo? Onko isäkuukausi meidän miesten keino siirtää keskustelua laajemmasta kotiin jäämisestä hamaan tulevaisuuteen? Olemassa oleva todistusaineisto, yhteiskunnal- Kuva: Brian Lary 26 liset asenteet, sääntely ja perheiden käytännöt, näyttäisi viittaavan siihen. Auta armias, jos joku säätäisi meille systeemin, joka vastaisi esimerkiksi Ruotsissa voimassa olevaa 6+6+6-mallia. Miten silloin pääsisimme töihin lepäämään? Paine miesten kotiin jäämisestä kasvaisi edelleen ja todellisuudessa tällaisessa mallissa myös useampi mies jäisi laajemmin vanhempainvapaalle instituution selkeämmän tuen vuoksi. Ei enää rauhallisia lounaita tai leppoisaa työmatkaa kirjan parissa, ou nou! Eli ollaan nyt vain ihan hissun kissun ja vietetään sankariviitta lepattaen isäkuukausi hurmoksessa. Mutta hetkinen, vanhempainvapaa kestää huomattavasti pitempään kuin pelkkä isäkuukausi, jonka pitämisessä miehet totuuden nimissä ovat viime vuosina skarpanneet. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2011) mukaan isäkuukauden käyttäjien lukumäärä on lähes kahdeksankertaistunut sen syntyvuodesta 2003 vuoteen 2011 – joskin edelleen vuonna 2011 vain 27 % isistä piti isäkuukauden. Perhekoon kasvaessa on vain luonnollista, että äiti jää vauvan kanssa kotiin. Näinhän se useimmiten menee, on mennyt läpi historian ja miksi ei menisi myös tulevaisuudessa. Meille miehille se ainakin sopii. Tavanomaisesti (kuten omallakin kohdallani) työssäkäyvä isä on aluksi muutaman viikon äidin ja vauvan kanssa kotona ja palaa takaisin työarkeensa. Tämä tilanne sopii hyvin myös suurimmalle osalle äideistä. Isän kannalta suurin elämänmuutos tämän jälkeen arjen tasolla on se, että iltojen ja öiden ohjelma on aikalailla buukattu kuukausiksi eteenpäin. Harva tuore isä kun tosissaan miettii laajojen vanhempainvapaiden pitämistä, mikä muuttaisi myös isän päiväohjelman pitkäksi aikaa. Arvatenkin yksi vaikeimpia kysymyksiä, jonka äiti voi isälle vauva-aikana esittää, liittyy nimenomaan vanhempainvapaiden käyttöön. Tämän rinnalla esimerkiksi kysymys kasterunosta on lasten leikkiä. Seuraava tilanne vetäisi monet miehet hiljaiseksi: ”Kulta, olen ajatellut palata työelämään 9 kuukauden vanhempainvapaan jälkeen ja että lapsi laitetaan päivähoitoon aikaisintaan 1,5-vuoden iässä. Voisitko jäädä 9 kuukaudeksi kotiin vanhempainvapaalle?” Moniko oikeasti tuntee perhettä, jossa isä on alle 3-vuotiaan kanssa kotona ja äiti työelämässä? Vuonna 2011 THL tutki vanhempainvapaiden käyttöä Suomessa ja sai selville, että isäkuukauteen sisältyvää kahta viikkoa pidempää vanhempainvapaata piti 2−3 %:a isistä, eikä osuus ollut muuttunut sitten vuoden 1995. Vuoden 2011 jälkeen luku saattaa olla hieman kaunistunut. Miksi me miehet emme ole kotona lapsemme kanssa pidempään? Teemmekö ”tärkeämpiä” töitä kuin naiset? Miksi annamme päävastuun lapsemme kasvatuksesta ensin naisille ja sitten päiväkodin henkilökunnalle? Vaikeita, ei miessukupuolta imartelevia kysymyksiä. Näitä meidän miesten, mukaan lukien itseni, tulee pohtia. Isäkuukauden suhteen olen joka tapauksessa sitä mieltä, että miesten jalustalle asettaminen tulee lopettaa. Jospa jatkossa puhuttaisiin vain reilusti vanhempainvapaista, josta isäkuukaudessakin on kyse. Tilanne on lopulta yksinkertainen. Perheessä on vanhempi tai vanhemmat sekä lapsi tai useampia, jotka keskenään päättävät, erilaisia intressejä punniten, miten pienten lasten päivähoito juuri siinä perheessä järjestetään. Yhtä oikeaa mallia tai ratkaisua näissä asioissa ei ole. Kenenkään vanhemmuutta ei tietenkään voi arvioida käytettyjen vanhempainvapaiden määrällä, mutta tavoitteena tulisi olla, että tulevaisuudessa yhä useammalla perheellä olisi aito valinnanvapaus valita, miten pienten lasten päivähoito omassa perheessä järjestetään. Kyse on ilman muuta rakenteista, mutta viime kädessä ennen kaikkea asenteista.