Nuoret Lakimiehet 2/2008 - Prosessi ja insolvenssi | Page 28

Nuoret pätkätuomarit Elli Murole Helsingin käräjäoikeudessa asioidessani olen viimeaikoina ollut iloisesti yllättynyt kohdattuani joukon nuoria käräjätuomareita. Kiinnostuin heistä siinä määrin, että päätin ottaa tyypeistä selvää ja lähestyin heitä meilitse ja haastattelupyynnön kera. Keväisenä iltapäivänä tapasimme käräjäoikeuden lähellä sijaitsevassa ravintolassa ja keskustelimme elämästä, prosessista ja työstä. Esittelyssä onkin nyt muutamia nuoria käräjätuomareita ja heidän ajatuksiaan. Tuomariksi hakeutumisen “tavallisena tienä” on jo pitkään pidetty notaarivuoden jälkeen siirtymistä esittelijäksi hovioikeuteen. Haastatelluista käräjätuomareista kukaan ei kuitenkaan ollut tullut työhön sitä tavallista tietä. Yleisesti ottaen haastateltavat myös pitivät tuomarin uralle hakeutumista muita kautta hyvänä vaihtoehtona. Esimerkiksi syyttäjän työkokemus avasi varsin hyvän väylän ja kokemuksen tuomarin työhön. Yhteistä kaikille haastatelluille oli kuitenkin jatko-opinnot. Osa haastatelluista työsti jo väitöskirjaa ja osa lisuria. Tutkimus ei kuitenkaan ollut kenelläkään ykkösprioriteetti vaikkakin mielenkiinnon ja innostuksen kohteena siinä määrin kuin se työn ja muun elämän ohessa ylipäätään on mahdollista. Kysyin haastateltavilta ulkopuolisten henkilöiden asenteista heidän ammatinvalintaansa kohtaan ja Jennin vastaus kuului yksioikoisesti: “ei uskota”. Samaan olivat myös muuta törmänneet. Kun asiasta keskusteltiin, selvisi minulle, että tuomarin työssä ei ole haastateltavien mukaan mitään ylimääräistä glooria ja kyse on loppujen lopuksi hyvin inhimillisestä toiminnasta. “Parasta antia ovat istunnot ja riidanratkaisu ylipäätään sekä työn itsenäisyys. Ikävintä ovat jälkityöt.” Keskustelimme myös siitä missä kukin näkee itsensä kymmenen vuoden kuluttua: “varteenotettavana kokemusta omaavana tuomarinviran hakijana”, “syyttäjänä tai tuomarina”, “vaikea sanoa, tuskin kuitenkaan tutkijana yliopistossa”, “myös asianajotoiminta kiinnostaa” kuuluivat vastaukset. Kysyin tuomarin työn parhaista ja huonoimmista puolista ja selvisi, että parasta antia ovat istunnot ja riidanratkaisu ylipäätään sekä työn itsenäisyys ja se ettei työ ole sidottu työaikaan. Ikävintä ovat jälkityöt. Prosessissa tähdätään ratkaisuun ja kun ratkaisu on annettu, on työ tehty. Kun tuomio on istunnossa välittömästi julistettu ja asianosaiset ovat kuulleet sen keskeiset perusteet, tuntuu puhtaaksikirjoitus työläältä. Myös istuntojen peruuntumiset ja aikataulutuksen epäonnistumiset harmittavat. Tavoite on, että istunnot toteutuvat ajallaan, eikä asianosaisten tarvitsisi valmistautua oikeudenkäyntiin montaa kertaa tai odottaa oikeustalolla tunteja. Tuomarin työhön oleellisesti kuuluva ratkaisupakko ja näytön arviointi on myös välillä varsin hankalaa. Toki suuri osa jutuista on näytöllisesti “selvää pässinlihaa” sanovat nuoret tuomarit. Virkavastuu on kuitenkin läsnä työssä ja kaikki vähänkin vaikea tulee kyllä tarkastettua. Rangaistuksia mitattaessa nuoret tuomarit käyttävät tapauskohtaista harkintaa ja inhimillisyyttä. Kokeneilta tuomareilta voi myös aina kysyä suuntaviivoja ja löytyyhän niitä esim. Huumausainerikoksissa tauluk- kojen muodossa. Hovioikeuksien laatuhankkeiden yhteydessä on myös kerätty tutkimustietoa monien rikosten keskimääräisistä rangaistuksista ja rangaistuslajien valinnasta. Tuomarin työ on varsin yksinäistä puurtamista. Jokainen haastatelluista oli kuitenkin myös toiminut usean tuomari kokoonpanoissa ns. Laajoissa riita- ja rikosasioissa. Usein tuossa yhteydessä oppii paljon ja saa arvokasta kokemusta vanhemmilta kollegoilta. Palautetta työstään ei ainakaan saa liikaa. Hovioikeudesta saapuva substanssipalautteen saaminen kestää usein kohtuuttoman kauan eikä tuomareilla juurikaan ole mahdollisuutta tai aikaa (ehkä ei myös halua, ainakaan vanhemmilla kollegoilla) seurata toistensa istuntoja ja prosessinjohtoa. Oikeuden puheenjohtajalla on tärkeä rooli oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteuttajana. Kontradiktorisuus näyttelee tässä tärkeää roolia samoin työrauhan turvaaminen istuntoon osallistuville. Asianomistajien kuulemisessa on tuomarin myös usein otettava melko aktiivinen rooli, varsinkin jos osa asianosaisista on istunnossa ilman avustajaa. Lautamiehiä ei kukaan haastatelluista jää kipeästi kaipaamaan pienissä ja yksinkertaisissa jutuissa ainakaan. Oikeusministeriön ehdotus saa heidän joukossaan vakaan kannatuksen. “Järjestelmän soveltamisalaa voisi hyvin kaventaa rangaistusasteikkojen alapäästä niin, että yhden tuomarin istunnossa voitaisiin käsitellä rajoitetusti myös asioita, joissa on vaadittu vankeusrangaistusta. On (käännä) 28