teen työ- tai virkavapaalla. Miehillä
määräaikaisuuden hoito virkavapaalla oli selvästi naisia yleisempää.
Miehistä määräaikaisessa palvelussuhteessa oli työvapaalla toiminut
26,4 % kun naisista vastaava osuus
oli 16,9 %. Tämä heijastuu epäilemättä myös miesvastaajien naisvastaajia hieman korkeammassa iässä.
Meidän mielestämme syyt eivät
kuitenkaan selity pelkästään tuomioistuinharjoittelun suorittamisella ja
perhevapailla. Ja onko tosiaan niin,
että henkilö jää vakivirastaan virkavapaalle ja sen jälkeen hankkii määräaikaisen muun työsuhteen? Tämä
tietysti heijastuu niihin henkilöihin,
jotka haluaisivat vakituisen virkasuhteen mutta eivät saa sitä sen takia,
että virkoja “varataan” samalla kun
tosiasiallisesti työskennellään muualla. Onko kysymyksessä kenties tilanne, jossa työntekijällä ei ole mitään tarkoitusta eikä halua jäädä siihen vakivirkaan, josta hän sittemmin
jää virkavapaalle? Tämä ei tietenkään
ole ainoastaan virkavapaalle jäävän
henkilön syy vaan myös työnantajan
on syytä katsoa peiliin. Miten se vanha sananlasku menikään “tilaisuus
tekee varkaan”.
Viimeisimmän määräaikaisuuden
perusteena oli 43,7 prosentilla tehtävän sijaisuus. 29,5 prosentilla vastaajista kyse oli perhevapaasijaisuudesta ja 14,2 prosentilla muusta sijaisuudesta. Avointa tehtävää oli viimeisessä määräaikaisuudessaan hoitanut 16,2 % vastaajista ja omaan
toiveeseen määräaikaisuus oli perustunut 6,5 prosentilla ja projektin
määräaikaisuuteen 6,7 prosentilla.
Vastaajista 82,5 prosentilla määräaikaisuuden perusteet oli kirjattu
työsopimukseen tai virkamääräykseen. 4,7 prosentille määräaikaisuuden perustetta ei ollut ilmoitettu ollenkaan ja 2,8 prosenttia ei muistanut oliko perustetta ilmoitettu heille.
Kysyttäessä haluaisiko vastaaja
jatkaa nykyisessä tai viimeisessä
määräaikaisessa palvelussuhteessaan, halusi 36,8 jatkaa suhteessa
sovitun määräaikaisuuden loppuun
ja 30,2 haluaisi jatkaa samoissa teh-
“Lakimiesten määräaikaisuuksilla on
haitallisia seurauksia paitsi lakimiehille
itselleen, myös heidän työnantajilleen.”
tävissä pysyvässä palvelussuhteessa
vielä jonkin aikaa. Samoissa tehtävissä pysyvässä palvelussuhteessa
olisi halunnut jatkaa työuransa loppuun 32,5 % vastaajista ja määräaikaisissa palvelussuhteissa vain 0,5 %
vastaajista.
Koko työuransa toivoi muodostuvan sarjasta pysyviä palvelussuhteita 58 % vastaajista. Sarjasta pysyviä ja määräaikaisia tehtäviä koostuvan työuran halusi 15,9 % vastaajista ja yhden koko työuran kestävän
pysyvän palvelussuhteen 19,9 prosenttia vastaajista. Odotetusti vastaajat näkevät määräaikaisten palvelussuhteiden monilta osin heikentävän elämänlaatuaan.
Kysyttäessä haluaisiko vastaaja
jatkaa nykyisessä tai viimeisessä
määräaikaisessa palvelussuhteessaan, halusi 36,8 jatkaa suhteessa
sovitun määräaikaisuuden loppuun
ja 30,2 haluaisi jatkaa samoissa tehtävissä pysyvässä palvelussuhteessa
vielä jonkin aikaa. Samoissa tehtävissä pysyvässä palvelussuhteessa
olisi halunnut jatkaa työuransa loppuun 32,5 % vastaajista ja määräaikaisissa palvelussuhteissa vain 0,5 %
vastaajista.
Erityisen selvästi vastaajat katsoivat sekä tulevaisuuden suunnittelun että asunnon oston vaikeutuneen
määräaikaisuuksien tuloksena. Tulevaisuuden suunnittelun näki vaikeutuneen 77,7 % naisista ja 64,7 prosenttia miehistä. Sen näki helpottuneen 4,2 % naisista ja 9,9 prosenttia
miehistä.
Myös perheen perustamisen nähtiin vaikeutuneen merkittävästi. Perheen perustamisen koki vaikeutuneen
42,3 % naisista ja 32,4 prosenttia
miehistä. Perheen perustamisen koki
helpottuneen 1,6 % naisista ja 2,8 %
miehistä.
29
Vaikka merkittävimmin vastaajat
näkivät määräaikaisuuden vaikutusten vaikeuttavan henkilökohtaista
elämäänsä, kuten tulevaisuuden
suunnittelua, asunnon ostoa ja perheen perustamista, vaikeuttivat määräaikaisuudet selvästi myös työtehtävissä toimivista.
Työnantajaan ja esimieheen luottamisen lisäksi määräaikaisuuksien
koettiin heikentäneen työtehtäviin
motivoitumista, halukkuutta joustaa
työnantajan tarpeiden mukaan sekä
hyvään työtehoon pääsemistä. Luottamus työnantajaan ja esimieheen oli
heikentynyt 44,3 % naisista ja 40,1
prosentilla miehistä. Hyvään työtehoon pääsemisen koki vaikeutuneen
32,7 % naisista ja 28,9 % miehistä.
Meidän mielestämme tutkimuksen lopputulos oli loppujen lopuksi
aika yksiselitteinen: Mikäli työnantajana haluat, että työntekijäsi ei ole
motivoitunut ja hoida työteht