Parkinsonin tauti
on monitahoinen sairaus
Mikko Kuoppamäki, neurologian dosentti, LT
P
arkinsonin tauti on
etenevä neurologinen
sairaus, joka tunnetaan parhaiten sen
motoriikkaan ja
liikuntakykyyn vaikuttavista oireista, joita ovat
liikkeiden hitaus, lihasjäykkyys sekä lepovapina.
Nämä oireet aiheutuvat
dopamiini-nimisen hermovälittäjäaineen vähenemisestä
aivoalueilla, jotka ovat keskeisiä
motoriikan säätelyssä. Parkinsonin tautiin
liittyy usein myös muita oireita, kuten
ummetusta, hajuaistin heikkenemistä,
unihäiriöitä, mielialan muutoksia ja kognitiivisia oireita. Nämä oireet ovat yleisempiä
mitä pitempään Parkinsonin tautia on
sairastanut, joskin näitä oireita voi esiintyä
vähentyneen dopamiinin korvaamiseen ja ne ovat kohtalaisen
tehokkaita edellä mainittujen motoristen oireiden
vähentämisessä. Taudin
etenemisestä ja lääkehoidon pitkäaikaisvaikutuksista johtuen lääkehoitoa
täytyy ajoittain tarkistaa
ja muokata tilanteen
mukaan, mikä vaatii hyvää
Parkinsonin taudin ja siihen
käytettyjen lääkkeiden tuntemista.
Tavallisimpia syitä lääkemuutoksiin ovat
esimerkiksi ns. tilanvaihtelut, jolloin toivotun lääkevasteen kesto lyhenee ja jolloin tahattomia liikkeitä saattaa esiintyä
lääkevaikutuksen ollessa parhaimmillaan. Tiedetään myös, että pienelle osalle
Parkinson-lääkkeiden käyttäjistä kehittyy
”Lääkehoito on vain yksi osa Parkinson-potilaan
hyvää hoitoa. ”
jo ennen motoristen ongelmien alkamista.
Parkinsonin taudin perimmäistä syytä ei
vielä tiedetä kovinkaan tarkkaan, mutta
todennäköisesti sekä perinnöllinen alttius
että ympäristötekijät yhdessä johtavat
taudin syntyyn. Puhtaasti perinnölliset,
geenivirheen johdosta syntyvät tautimuodot ovat Suomessa harvinaisia. Parkinsonin
tautia sairastaa noin 1 prosentti yli 60-vuotiaista ja Suomessa arvoidaan olevan noin
10 000–12 000 Parkinson-potilasta.
Parkinsonin taudin diagnosointi ei ole
aina helppoa ja diagnoosi tulisikin varmistaa neurologin toimesta. Esimerkiksi vain
pieni osa vapinoista johtuu Parkinsonin
taudista. Diagnoosi perustuu edelleen potilaan tarkkaan haastatteluun ja kliiniseen
tutkimiseen. Muita tutkimuksia (erityisesti
aivojen kuvantamista) tarvitaan lähinnä
mahdollisten muiden oireita aiheuttavien
syiden poissulkemiseksi.
Liikunta tärkeässä roolissa
Parkinsonin taudin lääkehoito tulee aina
räätälöidä yksilöllisesti. Tässä tulee huomioida mm. sairastavan ikä, ammatti sekä
mahdolliset muut sairaudet ja käytössä
olevat lääkkeet. Nykyisten Parkinsonlääkkeiden vaikutusmekanismit perustuvat
AJANVARAUS ( 02 4844 500 | eloni.fi
riippuvuuden kaltaisia impulssikontrollihäiriöitä (esimerkiksi hallitsematon
rahapelien pelaaminen tai seksuaalisen
käyttäytymisen lisääntyminen). Tällöin
yleensä täytyy vähentää tai lopettaa
tiettyjen lääkkeiden käyttö. Pieni osa
pitkälle edennyttä tautia sairastavista
hyötyy myös syväaivostimulaatiosta.
Tarkka potilasvalinta ja hoidon seuranta
on tältä osin keskitetty yliopistosairaaloihin. Taudin etenemistä hidastavia lääkkeitä ei vielä valitettavasti ole saatavilla,
mutta tutkimustoiminta tällä alueella on
vilkasta.
Lääkehoito on vain yksi osa Parkinson-potilaan hyvää hoitoa. Omatoiminen liikunta on erittäin tärkeää liikuntakyvyn ylläpitämiseksi. Myös Parkinsonin
tautiin perehtyneen fysioterapeutin ohjauksessa ѕ