Näkökulma: median haitallisuutta lapsen mielikuvitukselle pitäisi tutkia enemmän
Helmikuussa 2016 olin ensimmäisessä opetusharjoittelussani ja seurasin lukuisia kuvataidetunteja. Hyvin usein lapset piirsivät hahmoja joko mallista tai omasta muistikuvastaan kyseisestä hahmosta. Hahmoja otettiin K-18- peleistä ja lapsille sopimattomista nettimeemeistä. Lapset olivat 5.- ja 6. – luokkalaisia. Onko kyseessä ikäkauden ohimenevä ilmiö vai kertooko tällainen toiminta median liiallisesta vaikutuksesta lapsen mielikuvitukseen?
Toki itsekin muistan piirtäneeni koulussa hahmoja sarjakuvista, piirretyistä sekä peleistä. Vanhempani kuitenkin huolehtivat siitä, etten saanut katsella tai pelata vartuneemmille ikäluokille suunnattuja pelejä ja tv- ohjelmia. Näin viaton ja puhdas mieleni säilyi ehjänä ja minäkuvani vähemmän vääristyneenä ylemmille luokille asti. Ongelma onkin siinä, mitä esimerkiksi sosiaalinen media ja nykyajan ilmiö ”digitalisoituvat luokat”, joissa opiskellaan tableteilla, tekee lapsen mielelle. Aikuistuuko lapsi liian varhain? Mitä käy mielikuvitukselle ja sitä kautta luovalle ajattelulle sekä ongelmanratkaisukyvylle, joita ennen vanhaan sai harjoittaa hyvällä omallatunnolla 8. luokalle asti?
Mielikuvitus mielletään usein lapsuuteen ja silloin leikittyihin leikkeihin, toteaa Antero Salminen kirjassaan Pääjalkainen: Kuva ja havainto (2005). Hän jatkaa mielikuvituksen romantisoimista ainoastaan lapsuuden aikaisena ilmiönä ja toteaa lopuksi, että vanhemmiten suhde todellisuuteen on muuttunut ja luova mielikuvitus on alkanut kuihtua. (Salminen 2005, 224). On normaalia, että pitkän elämän eläneenä ja melkein kaiken nähneenä ei varmasti osata innostua pienistä asioista, kuten lapsi. Tämä ei kuitenkaan saa tapahtua jo peruskoulussa. Mielikuvitus herää ongelmatilanteessa (Salminen 2005, 227). Voiko altistuminen väkivaltaa sisältävälle medialle vaikuttaa mielikuvitukseen ja sitä kautta ongelmanratkaisuun negatiivisesti?
Koulujen digitalisoituessa Fiskarsin kylän vanhemmat ovat huolissaan lasten ruutuajan riistäytymisestä (Yle 2016). Lasten netti- ja peliaikaa on muutenkin hankala rajoittaa ja kun tabletit mielletään yhtä luonteviksi välineiksi koulussa kuin lyijykynät, koululaisten ruutuaika ylittää hyvin todennäköisesti terveydelliset suositusajat. (Yle 2016). Koululaisten suositeltu ruutuaika on korkeintaan kaksi tuntia päivässä (TEKO 2016).
Tarja Salokosken ja Anu Mustosen mukaan alakouluikäinen on media-ahmatti, joka kehitysvaiheensa mukaisesti on paljon median ääressä ja etsii tietoa aktiivisesti. Lapset osaavat jo suhtautua median vaikutukseen kriittisesti, jos sitä heidän kanssaan harjoitellaan. (Salokoski & Mustonen 2007, 22.) Uusin perusopetuksen opetussuunnitelma kehottaa teknologian lisäämiseen opetuksessa. Opetussuunnitelmassa mainitaan myös tiedon kriittinen arviointi ja netti-etiketin eli netiketin hallinta. (Opetushallitus 2014).
3