Median hyödyntäminen kuvataiteen opiskelumotivaatiossa
Oppimisessa ja opettamisessa opettajan tulee tarjota oppilailleen virikkeitä, jotka herättävät oppilaan kiinnostusta ja motivaatiota tehtävään. Niillä voi myös tarjota oppilaalle konkreettista käsitystä siitä, mitä opitaan. Erilaiset opiskelumateriaalit ja opiskeluvälineet ovat tärkeitä juuri pienille lapsille hahmottamisen helpottamiseksi. Tällaisia opiskelumateriaaleja ovat esimerkiksi oppikirjat, monisteet, sanomalehdet ja opettajan oppaat. Opiskeluväline tarkoittaa konkreettisesti jotakin esinettä tai laitetta, esimerkiksi piirtoheitintä tai videotykkiä. (Uusikylä & Atjonen 2007, 163.)
Visuaalisia, auditiivisia ja audiovisuaalisia opetusmateriaaleja ovat esimerkiksi kuvat, musiikki, äänitteet, elokuvat ja videot. Digitaalinen opetusmateriaali tarjoaa taas laajat mahdollisuudet muun muassa internetin käyttöön, erilaisiin oppimispeleihin ja elektronisiin kirjoihin. (Uusikylä & Atjo-nen 2007, 164.) Kaikki nämä opetusmateriaalit liittyvät hyvin vahvasti mediaan, ja niin myös tiede-lehteemme. Haluan antaa näkökulman median mahdollisuuksista opiskelumateriaalina ja virikkeenä motivoitumiseen.
Kuvataiteen koulutyöt ovat lähestulkoon aina visuaalisia tuotoksia, joihin oppilaiden on käytettävä omaa mielikuvitustaan ja luovuuttaan tehtävänannon vaatimalla tavalla. Opetussuunnitelman mukaan peruskoululaisten omat kokemukset, kokeileminen ja mielikuvitus luovat perustan opetukselle. (Opetushallitus 2014.)
Opettajan tehtävänä on herätellä oppilaan mielikuvitusta erilaisin virikkein, jotta oppilas pystyy tarttumaan annettuun tehtävään helpommin. Opetussuunnitelmassa on mainittu, että kuvien tuottamiseen ja niiden tulkitsemiseen oppilaille tulee tarjota mahdollisuus hyödyntää visuaalisesti erilaisia verkkoympäristöjä ja tieto ja viestintäteknologiaa. (Opetushallitus 2014.) Eli opetussuunnitelman mukaan median tarjoamat opetusmateriaalit ovat käytettävissä olevia virikkeitä motivaation herättämiseen ja mielikuvituksen virittymiseen.
Motivaatio tarkoittaa voimaa, joka aiheuttaa tarpeen suunnata toiminta mielenkiinnon kohteeseen. Erilaiset käsitykset motivaatiosta ja sen rakentumisesta avaavat erilaisia mahdollisuuksia opetuksen ja oppimisen suunnitteluun. Perinteisesti motivaatiota on rakennettu opetuksessa palkitsemisen kautta. Tätä oppimisteoriaa kutsutaan behavioristiseksi oppimisteoriaksi, joka perustuu ärsyke-reaktio –kytkentään. Esimerkiksi lapsia on palkittu erilaisilla tarroilla hyvästä suorituksesta. Tällainen palkitseminen perustuu myös koe- ja todistusarvosanoihin, joilla oletetaan olevan opiskelumotivaatiota vahvistava vaikutus. (Tynjälä 1999, 99.)
Kuitenkin behavioristisella oppimiskäsityksellä on ongelma ulkoisemisen palkitsemisen suhteen, kun oppilaan tilanteen tulkitseminen otetaan huomioon. Oppilas antaa merkityksen toiminnalleen ja mahdollisille ulkoisille vahvistamiskeinoille. Jos oppilasta ohjataan miettimään liikaa tarjottua palkkiota, keskittyminen siirtyy pois itse toiminnasta. Esimerkiksi opettajan sanoessa tunnin alussa, että tämä tehtävä tulee kotitehtäväksi, jos sitä ei saa tunnilla valmiiksi. Oppilas alkaa miettimään palkkiota siitä, ettei tule kotitehtäviä, ja suorittaa tunnin tehtävän ilman että syventyy siihen kunnolla. (Tynjälä 1999, 100.)
Tämän takia opiskelusta palkitseminen kannattaa suunnata opetuksen alkuun ja opiskeluprosessiin. Oppilasta tulee palkita, ja antaa hänelle tietoja hänen suorituksistaan, kun hän tekee tehtävää. Näin palkkio suunnataan halutun tehtävän tekemiseen, eikä opetuksesta irralliseen toimintaan. (Tynjälä 199,100.)
17