Lions Club Uusikaupunki Joululehdet Joululehti 2012 | Page 29

rannasta kauppatoriin asti ja vasta siitä eteenpäin Rauhankaduksi. Näiden katujen risteyksessä on siis meidän ”postinkulmamme”, joka sijoittui Laiska-nimiseen kortteliin kulmatontille numero 3. Sen omisti ainakin jonkin aikaa kirkkoherra Jacob Bäckman. Laiska-nimen kortteli sai 1752 korttelien yleisen nimityksen yhteydessä, koska korttelissa asuva Laiska-niminen suku oli huomattavimpia 1600-luvun uusikaupunkilaisia porvarissukuja. Kalannin (silloin Uudenkirkon) Männäisiltä oli kaupunkiin muuttanut Matti Heikinpoika Laiska ja kaupungin ensimmäinen kirjurikin oli nimeltään Klemetti Laiska. Hän edusti kaupunkia jopa valtiopäivillä ja omisti 1600-luvulla kaupungin suurimpia laivoja. Näin korttelit saivat jo yleisessä käytössä olevat pääasukkaittensa sukunimet. Melkoinen tapaus kaupungin elämässä oli, kun paikalla ollut koulu ja torin ylälaidassa nykyisen Gasthaus Pookin paikalla ollut pappila vaihtoivat paikkaa. Tämä tapahtui vuonna 1705. Vaihdon aiheutti seurakunnan kirkkoherra, jonka mielestä torin ylälaidasta asti kirkkoon (nykyiseen vanhaan kirkkoon) oli liian pitkä matka. Vaihdon jälkeen rovasti pääsi helpommalla mutta koululaiset saivat kiivetä torin ylälaitaan. Lennätin ja posti ovat olleet leimaa-antavia toimijoita Alisenkadun ja Rauhankadun kulmalla. Uudenkaupungin postikonttori mainitaan jo vuoden 1668 postitaksassa, mutta toimintansa se aloitti vasta 1676, kun kaupungin hyvämaineinen raatimies Olof Snellman (nykyisen Virkkusen suvun jäsen) otti postimestarin viran vastaan. Konttori sijaitsi silloin tavallisesti postimestarin kodin yhteydessä. Konttorin seinään naulattu kirjekartta kertoi kenelle oli tullut kirje tai paketti. Postin kulku oli hidasta ja alkeellista, mutta eivätpä tarpeetkaan olleet suuria. Väkeä oli kaupungissa alle 500 henkirahan maksanutta. Upea tietoliikennekeskus Kiinteä postikonttori saatiin vasta 1800-luvulla, kun kulmatontille rakennettiin upea rakennus, joka oli kaupunkilaisten ilona ja monessa palveluksessa 85 vuoden ajan. Kulmatontin osti kelloseppä E. V. Heerman, joka oli ilmeisesti taitava liikemies. Hän puratti t ontilla olleet huonokuntoiset rakennukset ja teetti paikalle kaupungin komeimmaksi rakennukseksi mainitun talon. Piirustukset teki turkulainen rakennusmestari Johan Östman vuonna 1886, ja jo seuraavana vuonna vietettiin juhlallisia valmistujaisia. Kelloseppä vuokrasi tilat heti lennätinasemille, suomalaiselle ja tanskalaiselle, joten upeasta talosta tuli heti sen aikaisen tietoliikenteen huippupiste. Ns. ”tanskalaisen lennättimen” tarina Suomessa oli alkanut jo syyskuussa 1869, jolloin tanskalainen Det Store Nordiske Telegraf-Selskab veti kaapelihöyrylaiva Carolinellaan ensimmäisen merikaapelin Ruotsin Grisslehamnista Ison Puntarin salmen kautta Sundholman kaapelihuoneeseen. Kaapeli herätti valtavaa innostusta koko maassa, sitoihan se tiedonvälityksen yhteen sekä läntiseen maailmaan että Venäjään, jonka autonominen osa Suomi tällöin oli. Telegrafistit eivät olleet pelkästään tanskalaisia, mukana oli paitsi suomalaisia, myös monien muiden maiden ihmisiä, joten elämä tämän talon ympärillä oli hyvin kansainvälistä ja uusia virikkeitä antavaa hyvin monilla elämän aloilla. Itse Sakari Topeliuskin oli lennättimestä niin ihastunut, että hän kirjoitti runon, jossa mm. ehdottaa, että Uudenkaupungin vaakunaan sopisivat sakset ja neula, koska Räätäli-Uusikaupunki on jälleen yhdistänyt Suomen länteen. Uuden postitalon vihkiäisiin valmistui Raimo Aarrakselta tilattu reliefi, joka kuvasi lennättimen merkitystä aina Amerikasta Uudenkaupungin välityksellä Kiinaan ja Japaniin saakka. ppp 28