Kolumni:
FC Lahti on ulottanut juurensa
läpi raskaan betonin
Lahtelainen jalkapallokulttuuri on elänyt jo parivuosikymmentä eräänlaisessa murrosvaiheessa. FC Kuusysin ja FC
Reippaan hohdokkaat tarut loppuivat karusti 90-luvun puolivälin tienoilla ja näin perinteikäs jalkapallokaupunki jäi
hetkeksi kokonaan ilman omaa edustusjoukkuetta. Tuota tyhjiötä täyttämään perustettiin vuonna 1996 seura, joka
ristittiin FC Lahdeksi.
FC Reippaan ja FC Kuusysin rauniot eivät vielä olleet edes lakanneet savuamasta, kun FC Lahti jo edusti mm. radiomastoistaan,
mäkihyppytorneistaan ja Jari Litmasesta tunnettua kaupunkia jalkapallokartalla. Nimellisesti vastakkaisten leirien voimat oli yhdistetty, mutta todellisuudessa pinnan alla kyti. Harva kykeni mieltämään FC Lahtea ”omaksi seurakseen”.
FC Lahti on vakiinnuttanut oman
asemansa lahtelaisen jalkapallon
lippulaivaksi. Näin uskallan väittää ja minulla on onnekseni faktaa
minkä varaan nojata. FC Kuusysi
ja FC Reipas ovat edelleen hengissä, mutta heidän asemansa on
viime vuosina tähdennetty pelkästään kasvattajaseuroiksi. Kasvattajaseuroja he ovat toki olleet siitä lähtien, kun FC Lahti perustet-
tiin, mutta erinäiset tahot tuntuivat
tosissaan suunnittelevan esimerkiksi tuolloin miesten kakkosdivisioonassa pelanneen FC Kuusysin
paluuta liigatasolle.
Nyt koko kaupunki tuntuu seisovan
FC Lahden takana. Siitä kielii seuran hyvä yleisökeskiarvo (tätä kirjoittaessa 2476 eli liigan 2.paras),
yleinen ilmapiiri seuraa kohtaan
ja entisestään tiivistynyt yhteistyö
kummankin junioriseuran kanssa.
Pääsarjatasolla menestystä niittäneet FC Reipas ja FC Kuusysi
ovat enää kaunis muisto vanhemman polven mielessä.
Näitä edellä mainittuja asioita ei
ole voinut pitää missään nimessä itsestäänselvyyksinä. Vuosien
saatossa mainingit ovat lyöneet
laivan rakenteita vastaan voimakkaasti, mutta ne ovat kestäneet.
Pariin otteeseen laiva on ollut
lähellä ohjautua karikolle, mutta
ruorimies on ehtinyt tehdä korjausliikkeen tarpeeksi ajoissa. Loistava esimerkki tästä on muutaman
vuoden takaa, kun FC Lahti tippui ykköseen kauden 2010 päätteeksi. Tuolloin seurajohto hyväksyi uudet vallitsevat realiteetit ja
lähti rakentamaan joukkuetta puoliammattilaispohjalta. Kun seura
nousi takaisin liigaan yhden ykkösessä vietetyn vuoden jälkeen, ei
talouspuolella laitettu rantataliksi
vaan kulurakenne pidettiin samankaltaisena.
Nyt, vuonna 2014, noiden linjauksien hedelmää kannetaan. FC Lahti pystyi nostamaan budjettiaan
täksi kaudeksi ja siten parantamaan mahdollisuuksiaan menestyä. Budjettia voidaan nostaa tietysti koska vain, mutta Lahdessa
se on tehty järkevän taloudenhallinnan ehdoin, eikä suuruudenhulluuden ottaessa päättäjistä vallan.
FC Lahti täyttää tänä vuonna 18
vuotta eli siitä tulee täysi-ikäinen.
Seuran tulevaisuus näyttää valoisalta. Saavutuksilla seura ei vielä voi kerskailla, mutta sen asema
on vahvistunut vuosi vuodelta vankemmaksi. Jo perinteet velvoittavat FC Lahden nousevan suomalaisten jalkapalloseurojen aatelistoon.
Kenties reilun kymmenen vuoden päästä 30-vuotias FC Lahti
pelaa modernilla Kisapuiston stadionilla pääsarjajalkapalloa ja niittää menestystä niin kotimaassa
kuin ulkomailla. Jos kurssi pysyy
samana, tuo hauras haave muuttuu haihattelusta kylmäksi realismiksi. Silloin viimein pidättyväinen ja uppiniskainen suomalainen uskaltaa hypätä mukaan. Jos
et kuvailisi itseäsi kahdella edellä
mainitulla vähemmän positiivisvireisellä adjektiivillä, miksi et hyppäisi nyt mukaan?
Teksti: Miko Heikkinen
Kuva: Joonas Survonen
10
Lahti Liikkuu - 1/2014