8
Luontopohjainen kuntoutus nepsy-oireisten
lasten ja nuorten kanssa
Neurologisia oireita omaavat lapset ja nuoret voi-
vat kokea helpommaksi toimia rakennetun ympä-
ristön ulkopuolella, jolloin luontopohjainen kun-
toutus voi olla heille tarkoituksenmukainen inter-
ventiokeino. Luontoa voi hyödyntää kuntoutuk-
sessa esimerkiksi harjoittelemalla motorisia taito-
ja metsässä sekä integroimalla siihen seikkailulli-
sia elementtejä. Myös lähiympäristöä sekä kau-
punkiluontoa voi hyödyntää. Monissa sosiaali- ja terveyspalveluissa on myös mahdollista käyttää luontointerventioita.
Haastattelin ai-
heesta Jyväsky-
län ammatti-
korkeakoulun
toimintaterapian
opettajaa Miia
Riihimäkeä.
Kuva: Miia Riihimäki työpaikallaan.
Hänen mukaansa nepsy-oireiset ihmiset voivat saada muita enemmän epäonnistumisen koke-
muksia, koska heiltä vaaditaan suoriutumista neu-
rotyypillisten ihmisten rakentamassa maailmassa. Hän lähtee kuntoutuksessa siitä, että lapsi tai nuo-
ri saa onnistumisen kokemuksia ja että hän on hy-
väksytty omana itsenään. Esimerkiksi ADHD:ssa esiintyy usein keskittymisen, tarkkaavuuden ja aistitiedonkäsittelyn haasteita. Lisäksi saattaa olla aistihakuisuutta sekä vaikeuksia pysyä paikallaan pitkiä aikoja. Ulkona on tarjolla enemmän mahdol-
lisuuksia liikkua ja käyttää kehoa sekä aisteja ver-
rattuna rakennettuun ympäristöön, joka on tarkoi-
tettu käytettäväksi tietyllä tavalla. Luontoympäris-
tössä ei ole sellaisia sääntöjä, vaan se mahdollis-
taa luovuuden ja mielikuvituksen käytön.
Riihimäen mukaan menetelminä luontopohjaises-
sa kuntoutuksessa voidaan käyttää seikkailu- ja elämyspedagogiikkaa, jonka pedagogiseen kehyk-
seen on sisäänrakennettu haasteen tematiikka; luodaan sopivan haastava, mutta onnistumisen mahdollistava tilanne juuri kyseiselle asiakkaalle. Konkreettiset menetelmät voivat olla mitä tahan-
sa, mutta tärkeää on olla läsnä ja toimia yhdessä. Tilannetta seuraa reflektio ja purku, jossa käsitel-
lään koettuja ja tehtyjä asioita.
"Kehollisuuteen ja aistimuksiin liittyen tutkimuk-
sissa on todettu, että se luonnollisesti lisää liikku-
mista kun mennään oven ulkopuolelle ja se tukee levottomia ja vauhdikkaita tyyppejä. Lisäksi on pystytty toteamaan fysiologisia muutoksia, aisti-
tiedon käsittelyyn liittyviä asioita, verenpaineen laskua, sykkeen laskua, kortisolitasojen laskua, ja miten tai millä tavalla me ihmiseläiminä ymmärre-
tään ja luetaan luontoympäristöä, eli pihalle men-
nessä äänet ja aistimukset voidaan kokea tosi rau-
hoittavina”.
Riihimäki mainitsee norjalaisten kollegoiden (Fernee, Gabrielsen, Andersen ja Mesel) vuonna 2017 tekemän tutkimuksen, jonka mukaan tulok-
sia oli saatu luonnossa toteutetun seikkailullisen kuntoutuksen vaikutuksista; asiakkaat kokivat it-
sensä myönteisesti etenkin toimijuuden ja minä-
pystyvyyden kasvun kautta. Lisäksi kuntoutukseen osallistujat ovat kokeneet asiakkaan ja terapeutin suhteen tasavertaisemmaksi, koska luonnossa on mahdollisuus ottaa erilainen rooli kuin esimerkiksi rakennetussa ympäristössä. Kuntoutettavalle tär-
keää on mahdollisuus etäisyyden ottamiseen, ver-
taistuellisuus sekä vastuunkannon harjoittelu yh-
dessä tekemisen kautta.
Teksti:
Merjaana Ruohonen
kuntoutuksen ohjaaja -opiskelija
Kuva:
Merjaana Ruohonen