6
Kuntoutusohjaajana nuoren rinnalla kulkeminen tässä elämänvaiheessa on erilaista, mutta edel- leen tarpeellista. Yhteiskunnallisten kirjoittamat- tomien sääntöjen sekä normien auki kirjoittami- nen selkokielisesti kuuluu tällöin toimenkuvaan kaiken muun tuen lisäksi.
Yhteiskunnassa ja luoduissa rakenteissa mietityt- tää ihmisten osallisuus ja yhdenvertaisuus. Jo kieli, mitä puhutaan ja millaisia sanavalintoja ja käsitteitä käytetään, kiinnittää usein huomion. Kun puhutaan esteettömästä ympäristöstä, mieli- kuvana se nähdään usein pyörätuoliramppina, hissinä, inva-vessana, mutta ymmärretäänkö, että esteettömyyteen liittyy myös laajemmin psyykki- siä ja sosiaalisia näkökulmia ja puhutaanko niistä riittävästi? Asiantuntijoiden käyttämät termit, joi- ta toimintakykyarvioita tehdessä käytetään, puhu- taanko esimerkiksi kommunikatiivisista vaikeuk-
sista, ovatko ne haasteita, erilaisuutta vai ominais- piirteitä ja mikä on tavoiteltava normaali?
Puhutaanko esimerkiksi kommunikatiivisista vaikeuksista, ovatko ne haasteita, erilaisuutta vai ominais- piirteitä ja mikä on tavoiteltava normaali?
Mitä on aihetta kuntouttaa tai muokata? Kohdel- laanko ihmistä tasa-arvoisena kumppanina, vai piiloudummeko huomaamatta työssämme ammat- tinimikkeen ja siihen liittyvän roolin taakse?
Nepsy-työn merkittävyyteen vaikuttaa asiantunti- jan osaaminen liittyen palvelujärjestelmän hah- mottamiseen ja kykyyn tulkita työtä ohjaavia lake- ja ja asetuksia. Kuitenkaan ilman kykyä ymmärtää ja taitoa kohdata jokainen asiakas yksilönä, ei työ pääse edes alkamaan. Mitä tulee paikalle, kun minä tulen paikalle? Hyvään nepsy-kuntoutukseen ei liity valta-asetelmia. On tärkeää ymmärtää, mil- laisia ominaispiirteitä nepsyyteen kuuluu ja miten voi osaltaan ottaa ne huomioon kohtaamistilan- teissa. Osallisuuteen ja osallistamiseen liittyy, että ymmärtää jokaisen oman yksilöllisen tavan olla vuorovaikutuksessa ja kommunikoida ja on val- miudet ottaa ne huomioon.
Teksti: Elina Ruokanen,
Kuntoutuksen ohjaaja -opiskelija
Videolinkki: