ollut sen isommin ajatellut muita vaihtoehtoja, kuin perinteisen peruskoulun. Esikoiseni herkkä luonne laittoi minut miettimään vaihtoehtoja ja ottamaan selvää asioista,” Lotta jatkaa.
Steinerpedagogiikka juontaa juurensa Rudolf Steinerin antroposofiasta. Perinteisesti tunnustettujen oppimisteorioiden sijaan sen ohjenuorana toimii filosofia sielun, henkisyyden ja ruumiin yhtenäisyydestä( Karonen & Lauriala, 1986. 150). Tämä hengellisyyttä korostava lähestymistapa kasvulle ei ole kuitenkaan vailla vastaavuuksia valtakunnallisessa perusopetuksessa. Niissä olennaisena tavoitteena ovat pitkältikin samat seikat. Yhtä lailla kuin alati uusiutuvissa opetussuunnitelmissa suunnataan yhä enemmän ilmiöpohjaiseen, oppiaineiden rajoja hävittävään ja yhtenäisempää kokonaisuutta rakentavaan opetukseen, steineropetuksessa pyritään yleisesti muodostamaan yhteyksiä asioiden välille ja näkemään suuret entiteetit. Olemme konstruktivistisen oppimisen äärellä, missä tietoa ei koskaan yksinkertaisesti siirretä opettajalta oppilaalle objektiivisena totuutena, vaan sellaisena, miten oppija sen itse käsittää aiemman kokemansa perusteella( Tynjälä, 1999. 43). Oppija ei omaksu yksittäisiä faktoja, vaan kehittää informaation käsittelyä helpottavien organismien ja kognitiivisten prosession luomista( Räsänen, 38-39. 2004). Missään tämä ei näy niin selvästi kuin nimenomaisessa sielun, hengen ja kehon yhteistoiminnan harjaannuttamisessa ja tietoisuuden herättämisessä. Taiteellisessa toiminnassa esiintyy runsaasti ekspressiivistä, märkätekniikalla toteutettavaa vesivärien käyttöä, mitä pidetään instrumenttina maailman tuntemiselle koko sielun voimin. Steineropetukselle vahvasti synonyyminen on myös rytmisen liikunnan muoto, eurytmia, jolla pyritään pienten liikuntaharjoitteiden kautta rakentamaan oppilaalle käsitystä päivittäisistä, vuosittaisista ja lopulta koko elämän kattavista rytmeistä ja rutiineista.( Karonen & Lauriala, 1986. 154-155)
Valtakunnallinen opetussuunnitelma näkee oppilaan aktiivisena toimijana. Oppilaan kasvatukseen kuuluu tasapainoisesti työskentely sekä yksin että muiden kanssa, ja tavoitteena on kasvattaa oppilas osaksi yhteiskuntaa. Verrattuna vaihtoehtopedagogiikan näkemyksiin kasvatuksen ja opetuksen päämääristä, valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa esiintyvät vastaavat tavoitteet keskittyvät enemmän yksilöä ympäröivän maailman ymmärtämiseen. Se painottaa kulttuuri-identiteetin vahvistumista ja oppilaiden valmiutta vaikuttaa ympäristöön, vallalla oleviin käsityksiin ja kriittiseen ajatteluun. Tätä kautta myös globaaliin kehitykseen. Taiteen tuottamisessa opetussuunnitelma puristaa osittain kättä steineropetuksen kanssa: sen oppiminen nähdään nähdään lähes poikkeuksetta jonkinlaisena instrumenttina muiden asioiden edistämiselle, ei niinkään arvokkaana itsensä ja esteettisten seikkojen vuoksi.( Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. 156) Vaikka steinerkouluissa taideaineiden määrä viikossa on korkeampi kuin valtakunnallisissa kouluissa ja taidetoiminnalle laitetaan paljon painoarvoa, niiden merkitystä korostetaan terapeuttisessa mielessä tunne-elämän kehittäjänä. Ne valmistavat yksilöä tahdon, tunteen ja ajattelun kannalta tasapainoiseksi osaksi yhteisöä. Tämä yksilölähtöinen kasvatus heijastuu vankasti myös ajatukseen kilpailusta. Huolimatta nykyisen yhteiskuntamme kilpailuasenteesta steinerpedagogiikassa ei rohkaista keskinäiseen kilpailuun, vaan omakohtaiseen sellaiseen, jonka tarkoituksena on saavuttaa oma parhaansa ja kyetä ihailemaan muiden parhaita ominaisuuksia.( Edmunds, 1984. 121-122)
Steinerkouluissa oppilaskeskeisyydellä on suuri osa, mutta käytännössä näkyy selviä opettajakeskeiseen vuorovaikutusmalliin perustuvia, behavioristisia käsityksiä: sitä, että aikuinen on se, jonka toiminnan imitoinnista opitaan. Ihme ei siis ole, jos kuulee opettajan käyttävän luokassa jopa kirjakieltä. Muutoin vallalla on oppilaskeskeisyys, jossa oppilaan oma valmius määrittää opiskelun tahtia; jotain, mihin sellaisetkin pedagogiikan uranuurtajat, kuten Susan Isaacs, Friedrich Fröbel ja Maria Montessori vakaasti uskoivat.( Linfield Sparks, Warwick, 24). Sama opettaja pysyy yhdellä oppilaalla koko koulun ajan, jotta opettajan ja oppilaan välille on mahdollista syntyä aito kontakti ja luottamus. Steineropettajakoulutuksessa pääpaino on lapsen maailmaan eläytyvässä opettajassa, jolta vaaditaan sisäistä liikkuvuutta ja taiteellista herkkyyttä
21