Uusi opettaja, uusi oppilas
Taina Leinonen & Tiina Ylitervo
Uuden perusopetuksen opetussuunnitelman myötä koulun toimintakulttuuri siirtyy perinteisestä lapsilähtöiseen, oppilaskeskeiseen ja kokonaisvaltaiseen opetukseen ja kasvatukseen. Teknologian nopea kehittyminen ja elämässä tarvittavien taitojen moninainen kirjo jäävät vähälle, mikäli koulussa oppilaiden oletetaan ottavan tietoa vastaan passiivisesti. Muuttuneiden tiedon‐ ja oppimiskäsitysten myötä koulutuksen kehittäminen on ottanut aimo harppauksen eteenpäin. Tulevaisuuden kouluopetus onkin oppilaat osallistavaa ja toiminnallistavaa. Millaisiksi opettajan ja oppilaan roolit tulevat muotoutumaan tulevaisuudessa?
Uusi oppimiskäsitys
Toisin kuin behavioristisessa oppimiskäsityksessä, oppimisen ei enää ajatella olevan passiivista tiedon
vastaanottamista, vaan siihen vaikuttavat monet tekijät. Konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan oppiminen on ”yksilöllistä merkitysten luomista sosiaalisessa vuorovaikutuksessa oppimisympäristön kanssa” (Luukkainen 2005, 61). Oppimiseen vaikuttavat oppijan aiempien tietojen lisäksi hänen käsityksensä oppimisesta, hänen opiskeluun ja kouluun liittyvät asenteensa sekä oppimistilanteisiin liittyvät tunteet. Nykyisin opetuksessa pyritään mielekkyyteen ja yksilön kannalta merkitykselliseen tiedonrakentamiseen. Koska aktiivisuus omaa koulutyötä kohtaan lähtee aina yksilön sisäisestä motivaatiosta, on tärkeää, että oppilas kokee koulunkäynnin mielekkääksi.
Opettajan tehtävänä on tukea erilaisten oppijoiden ajattelun kehittymistä kohti itseohjautuvaa oppimista. Koska oppimisen on todettu olevan tehokkaampaa yhdessä, on myös yksi uuden
opetussuunnitelman tavoitteista yhteisöllisyyden oppiminen (OPS 2014 Perusteet). Nykyään hyväksytään myös se, ettei kaikkea tietoa voi opetella ulkoa. Teknologian kehitys on mahdollistanut sen, että tietoa voi löytää valtavia määriä hetkessä. Ulkoa opettelun ja muistamisen sijaan tärkeää on osata erottaa oikea tieto väärästä ja osata käyttää tietoa oikein.
Tavoitteena laaja‐alainen osaaminen
Uuden opetussuunnitelman perusteissa (2014) painotetaan oppimisen ja opetuksen laaja‐alaisuutta, ilmiöpohjaisuutta sekä monialaisuutta. Koulun kasvatustehtävä korostuu, kun erillisten tietosisältöjen omaksumisen sijaan keskitytään kokonaisvaltaiseen sivistykseen (Halinen & Jääskeläinen 2015, 28). Elämän kannalta tärkeitä taitoja ovat ongelmanratkaisukyky sekä yhteistyötaidot. Koulutus on perinteisesti mitannut
yksilön kykyä suoriutua vaadittavista tehtävistä. Tulevaisuudessa huomiota kiinnitetään sosiaaliseen
vuorovaikutukseen, yhteisölliseen oppimiseen sekä niiden kautta rakentuviin tietoihin ja taitoihin.
Opiskeltavista kokonaisuuksista saadaan eheämpiä esimerkiksi yhdistämällä eri aineiden oppisisältöjä mielekkäiksi kokonaisuuksiksi tai suunnittelemalla opetus ja lukujärjestys niin, että asioiden opiskelu tukee toisiaan (Hyvönen 2016; OPS perusteet 2014). Eheyttämisellä viitataan sisältöjen ja opetustilanteiden jäsentämiseen kokonaisuuksiksi, tähän liittyy myös monialaisen ja oppiainerajat ylittävän opetuksen rakentaminen (Kangas, Kopisto & Krokfors 2015, 38). Monialaisuus opetuksessa ja oppimisessa tukee aiempien tietojen aktivointia oppimisprosessissa ja tiedon käyttöä tulevaisuudessa (transfer).