Oppimispelit osana monipuolista opetusta
Maija Tuisku
Tieto- ja viestintätekniikan käyttö elämä eri osa-alueilla yleistyy kokoajan ja viime vuosina sen käyttö myös opetuksen apuvälineenä on lisääntynyt. Uuden perusopetuksen opetussuunnitelman tavoitteissa tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen onkin määritelty yhdeksi laaja-alaisen osaamisen osa-alueeksi (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 23). Opetussuunnitelman (2014, 23) mukaan tieto- ja viestintäteknologiaa tulee hyödyntää suunnitelmallisesti perusopetuksen kaikilla vuosiluokilla, eri oppiaineissa ja monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa sekä muussa koulutyössä.
Oppimispelit tieto- ja viestintäteknologisena välineenä
Yksi keino hyödyntää tieto- ja viestintäteknologiaa opetuksessa ovat erilaiset oppimispelit. Oppimispeli ei ole käsitteenä vielä vakiintunut ja sitä voidaan käyttää hyvin laajasti kuvaamaan kaikkia opetuskäytössä hyödynnettyjä pelejä. Tässä artikkelissa tarkoitan oppimispeleillä kuitenkin ainoastaan oppimiseen ja opetuskäyttöön suunniteltuja pelejä, jotka liittyvät suoraan opetussuunnitelman tavoitteisiin ja sisältöihin. Myös viihdepeleistä voi oppia tai niitä voidaan käyttää opetuksessa, mutta niiden sisällöt ja tavoitteet eroavat oppimispeleistä usein paljonkin, minkä vuoksi niiden hyödyllisyyttä opetuskäytössä on harkittava tarkkaan.
Mitä pelit tuovat opetukseen?
Pelaamista ajatellaan usein puhtaasti viihteellisenä toimintana. Vanhemmat ja kasvattajat saattavat olla huolissaan lasten liiallisesta pelaamisesta ja pelien vaikutuksesta lapsiin. Tämän vuoksi ajatus opetuksen ja pelaamisen yhdistämisestä voi aluksi tuntua sopimattomalta. Peleissä ja niiden toimintatavassa on kuitenkin paljon oppimisen kannalta hyödyllisiä elementtejä. Lauri Järvilehto kirjoittaa teoksessaan Hauskan oppimisen vallankumous (2014, 133), että pelit ovat yksi parhaista välineistä luoda flow- kokemuksia. Hänen mukaansa pelit tarjoavat selkeitä tavoitteita, selkeää palautetta, tasapainoa taitojen ja haasteiden välillä sekä mahdollisuuden kokea vahvaa läsnäolon tunnetta. Myös Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014, 21) leikki, pelillisyys, fyysinen
aktiivisuus, kokeellisuus ja muut toiminnalliset työtavat on nähty oppimisen iloa, luovaa ajattelua ja oivaltamista edistävänä toimintana. Pelien avulla voidaan motivoida, herättää oppilaiden kiinnostus käsiteltävää asiaa kohtaan tai niiden avulla voidaan testata opittuja tietoja ja taitoja. Tällaisiin käyttötarkoituksiin pelit soveltuvat erityisesti siksi, että pelaaminen vaatii oppilaalta jatkuvaa aktiivisuutta ja keskittyminen käsillä olevaan asiaan on välttämätöntä. Lisäksi peleissä virheiden tekeminen on sallittua ja normaalia, mikä voi osaltaan ehkäistä oppilaita turhautumasta tai luovuttamasta. Opetusta ei tietenkään ole tarkoitus toteuttaa kokonaan pelin muodossa eivätkä oppimispelit yksinään voi korvata perinteistä opetusta, mutta pelien käytössä osana monipuolisia työtapoja on kuitenkin paljon potentiaalia nostaa oppiminen uudelle tasolle.
Lähteet:
Järvilehto, Lauri 2014. Hauskan oppimisen vallankumous. Jyväskylä: PS-kustannus
Opetushallitus 2015. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014: Määräykset ja ohjeet 2014:96. Tampere: Juvenes Print - Suomen Yliopistopaino Oy