Mikä on johtanut sinut ympäristötaiteen pariin?
Opiskelin kaksikymmentäneljä vuotta sitten Limingan taidekoulussa. Siellä minulle syntyi halu tehdä taidetta, joka ei olisi pelkästään seinällä, vaan joka olisi ulkona osana ympäristöä. On kiinnostavaa kuinka juuri tuona aikana aloin keräämään joesta vettä pusseihin ja tekemään niiden avulla erilaisia sommitelmia. Tämä sama työskentelytapa näkyy myös uudessa näyttelyssäni, kopio galleriassa jossa olen installaatiooni värjännyt vettä.
Toinen asia mikä johti minut ympäristötaiteen pariin oli oman ateljeen puuttuminen. Opiskeluiden aikana välineet sekä erilaiset ateljeetilat olivat aina saatavilla. Näin ei kuitenkaan ollut enää opiskeluiden jälkeen. Oman työskentelytilan puuttuminen johti minut ajattelemaan suurien teosten tuottamista sekä säilyttämistä. Näihin ongelmiin ympäristötaide toi vastauksen, sillä ympäristötaide tarjoaa niin ateljeetilat kuin välineet teosten tuottamiseen. Tällöin myöskään säilytyksestä ei tule ongelmaa, koska teokset maatuvat luontoon.
ASIANTUNTIJA VASTAA
"Ei olisi olemassa vain minä ja luonto, vaan minä voisin olla osana luontoa."
Antti Stöckell
Kuvataiteilija
Kuvataidekasvattaja
yliopisto-opettaja Lapin yliopistossa
Millainen on oma luontosuhteesi?
Omaa luontosuhdettani pohtiessani olen ajatellut ykseyttä. Ei olisi olemassa vain minä ja luonto, vaan minä voisin olla osana luontoa. Sisällä siinä. Niin, että luonto on minussa ja minä luonnossa. Koen että aina kun ihminen ja luonto käsitetään täysin erillisinä, seuraa ristiriita. Pahimmillaan tämä voi johtaa siihen, että “katsotaan sormien läpi” ja tehdään asioita, jotka eivät ole hyväksi luonnolle.
Toisaalta elämä on tuonut näkemyksiini realiteettia. Esimerkiksi perheellisenä ihmisenä ajatukseni eivät ole enää niin ehdottomia kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Myös kulutustapani ovat erilaisia kuin aiemmin ja monesti perheellisenä ajattelee vaivattomimman vaihtoehdon mukaan, vaikka nämä ratkaisut eivät aina olisi luonnon kannalta hyviä.