NÄKÖKULMA
Saara Remes Kirjoittaja Saara Remes on työ- ja organisaatiopsykologiaan erikoistunut työyhteisösovittelija ja psykoterapeutti . Työssään valmentajana , konfliktien sovittelijana ja johdon coachina hän oivalluttaa ja auttaa asiakkaitaan rakentamaan ratkaisuja työelämän vaikeissa tilanteissa .
KUVA : PAULA NUMMELA
KUN MALJA TÄYTTYY JA YLI LÄIKKYY
” Se on totinen paikka , kun aikuiset riitelee ”, toteaa ensimmäisessä työpaikassaan aloittanut nuori . ” Tätäkö työelämä olikin ? Yhteistyö ja toisen työn arvostaminen loistavat poissaolollaan , vaikka rekrypuheissa vannottiin työyhteisön diversiteetin nimeen ”.
Työterveyslaitos totesi tuoreessa tutkimuksessaan , että nuorten aikuisten työuupumus on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma . Eikä se kehity hetkessä – ei nuorille eikä vanhemmille . Näyttäytyykö tämä ilmiö työyhteisösovittelijan pöydällä ? Kyllä vain !
Jatkuva uudistumisen tarve ja samanaikainen tuloksenteon vaatimus leimaavat työelämäämme . Totta kai se ihmistä kuormittaa . Työelämän vaateet eivät kuitenkaan ole ainoastaan negatiivinen asia . Harvemmin tulee ajatelleeksi , että tylsistyminen työssä voi olla myös yksi työuupumuksen syy . Sovittelijan työssäni kohtaan usein konfliktitilanteiden taustalla olevia tylsistymiseen liittyviä turhautuneisuuden tunteita . Ne saattavat näyttäytyä kärsimättömyytenä ja kiukkuna toisia kohtaan . ” Miten pitkään kaikkien muiden pitää joustaa , että joku alkaa hoitaa vihdoinkin hommansa ?”
Työ ja sen ihmissuhteet kannattelevat tai syöksevät syövereihin Pärjäämisen taika piilee Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakasen toteamuksessa ( HS 27.2.2023 ): onnistummeko tasapainoilemaan sekä yksilö- että ryhmätasolla työn kuormittavien ja hyvinvointia edistävien tekijöiden välillä . Entä miten elämäntilanteemme vaikuttaa kuormittuneisuuteen – läikkyvätkö yksityiselämän haasteet monipaikkatyössä helpommin työpaikalle ja päinvastoin ? Olemme yllättäen kaikki aivan uusien ilmiöiden äärellä : yksi vaatii lähes 100 % etätyöoikeutta ollakseen perheensä tukena , ja toinen tekee ” salaa ” töitä kotinsa suojissa jopa yökaudet .
Tämä on ongelmallista paitsi taakkansa alle uupuvalle yksilölle , myös koko työyhteisön dynamiikalle . Sinällään hyvää tarkoittavat salatyöntekijät saavat helposti muut näyttämään huonolta ” huipputuloksia ” paukuttavan yksilön rinnalla . Tai kun yhden osalta työtehtävät on hoidettu mitenkuten ( huom . väsymyksestä johtuen , ei laiskuudesta !), joutuvat toiset paikkaamaan puutteita . Työyhteisön yhteinen malja alkaa salakavalasti täyttyä , vaikka empatiaa työkaverille vielä riittäisikin . Yliläikkyminen näkyy kyynistymisenä , toisten syyttelynä , uhriutumisena ja pikkuasioista nillittämisenä . Juurisyistä ei haluta puhua , sillä työkaveria ei haluta loukata . Eikä kukaan halua saada ” itsekeskeisen pyrkyrin leimaa ”. Tilanne nakertaa nopeasti työyhteisön ilmapiiriä . Lisäksi se luo mehevän kasvupohjan konflikteille , sillä kuormittuneet henkilöt ovat konfliktiherkkiä .
Onneksi ikävilläkin asioilla on toinen puoli . Tutkimusten mukaan elämänkaareen kuuluvissa vaikeuksissa pelastavaksi oljenkorreksi voi yllättävästi muodostua työpaikan hyvät ihmissuhteet ja merkityksellinen työ . Esimerkiksi läheisensä menettänyt voi kokea helpotusta : ” Ei tarvitse surra 24 / 7 , vaan saan keskittyä muuhun edes työpäivän ajan ja jopa nauraa toisten kanssa ”.
Mikä sitten ratkaisee , onko meillä tarvittavaa resilienssiä vai ei ? Vastaus on yllättävän yksinkertainen : toisistamme välittäminen ja ratkaisujen rakentaminen tilanteen muuttamiseksi . Näin muodostuu yhteisöllistä kyvykkyyttä – ja se on ISO juttu ! n
2 / 2023 HR viesti 25