” Kun koko työyhteisö ottaa asiakseen vähentää yksinäisyyden kokemuksia työpaikalla , voidaan päästä hyviin tuloksiin ”, Viren uskoo . Yksinäisyyttä vastaan voi taistella kehittämällä kattavaa yhteisöllisyyttä , joka ulottuu koko henkilöstöön .
” Henkilöstön toiveiden kartoittaminen on tässä tärkeä lähtökohta .”
HR tärkeässä roolissa Virenin mukaan HR : llä on aivan olennainen rooli tässä kuviossa . ” HR voi luoda sellaisen ilmapiiriin , jossa ajatellaan , että hei , tämä on meidän kaikkien yhteinen asia – ja ellei yksinäisyyden kokemuksiin puututa , se on haitallista koko työyhteisölle .”
Pitkittynyt yksinäisyyden kokemus vaikuttaa haitallisesti terveyteen ja hyvinvointiin .
”
Henkilöstön toiveiden kartoittaminen on tärkeä lähtökohta .
Yksinäisyyden kokemus on myös yhteydessä moniin mielenterveyden sairauksiin , kuten masennukseen ja ahdistukseen . Itsensä yksinäiseksi kokevilla on muuta väestöä suurempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja kuolla ennenaikaisesti .
Yleistä on , että yksinäisyyden pitkittyessä itseä ja muita koskeva ajattelu sekä tulkinnat sosiaalisista tilanteista muuttuvat negatiivisiksi . Tällöin on usein havaittavissa yksinäisyyden paradoksi : yksinäisyyttä kokevalla on tarve yhteyteen , mutta samalla käyttäytyminen voi olla varauksellista , välttelevää ja jopa torjuvaa . Pitkän ajan kuluessa kehittynyttä oireilua ja pahaa oloa voi myös olla vaikea yhdistää yksinäisyyteen .
” Minua kiinnostaa työyksinäisyys työyhteisön vuorovaikutuksen näkökulmasta . Aihetta on Suomessa tutkittu hälyttävän vähän ”, Viren kertoo .
Kaikkien asia Työyhteisön on perinteisesti ajateltu suojaavan työelämän yksinäisyydeltä ja yksinäisyyden täten koskettavan lähinnä yksityiselämää . Näkemys on kuitenkin muuttunut viime vuosina , kun koronarajoitusten vuoksi työyhteisöjen sosiaalista kanssakäymistä jouduttiin merkittävästi rajoittamaan . Työyhteisöjen merkitys sosiaalisille suhteille on nostettu esille yhteiskunnallisessa keskustelussa viime vuosien aikana .
Lievä vai krooninen yksinäisyys ? Työyhteisöjen tarjoamat sosiaaliset kontaktit ja matalan kynnyksen kohtaamispaikat helpottavat lievää ja satunnaista yksinäisyyttä , mutta eivät kroonistunutta yksinäisyyttä , jonka hoitoon tarvitaan jo ammattiapua . Yksinäisyyteen voi myös olla korkea kynnys hakea apua , sillä ilmiön yleisyydestä huolimatta pelätään yksinäisyyden aiheuttamaa stigmaa . Työelämä tarvitsee lisää puhetta ja dialogia yksinäisyydestä sekä tekoja yksinäisyyden lieventämiseksi .
Virenin vinkki on aloittaa kartoittamalla tilanne : kun selvitetään esimerkiksi sitä , millaista vertais- ja esihenkilötukea on saatavissa työssä selviämiseen , ollaan jo hyvällä tiellä . Toinen asia on palauteen antaminen : rohkaiseva sana ehkäisee tehokkaasti ” näkymättömyyden tunnetta ”, joka linkittyy usein tiiviisti työpaikalla koettuun yksinäisyyteen .
1 / 2024 HR viesti 43