kakerroin pienentää osittaista varhennuttua vanhuuseläkettä. Jos varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen loputkin eläkkeet otetaan maksuun vanhuuseläkeiässä, lopullinen kuukausieläke olisi esimerkkitapauksessa 976 euroa( 750 + 226) ennen elinaikakertoimella tarkistamista. Mikäli osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen ohella tehdään töitä, työtulo kerryttää kuitenkin vielä eläkettä. Lisäksi, jos eläkkeen loppuosan ottamista lykätään ja se otetaan maksuun vasta alimman vanhuuseläkeiän jälkeen, tätä osaa korotetaan lykkäyskorotuksella.
Toinen uusi eläkemuoto on työuraeläke, jolle voi jäädä aikaisintaan 1.2.2018. Vuonna 1955 tai sen jälkeen syntyneet henkilöt voivat saada työuraeläkettä. Työuraeläkkeeseen voi olla oikeus 63 vuotta täyttäneellä työntekijällä, joka on työskennellyt vähintään 38 vuoden ajan rasittuneisuutta ja kuluneisuutta aiheuttavassa työssä ja jonka työkyky on sairauden, vian tai vamman vuoksi heikentynyt, minkä seurauksena myös työntekijän mahdollisuudet jatkaa työssä ovat pysyvästi heikentyneet. Työn luonteelta vaaditaan esimerkiksi suurta lihasvoimaa edellyttäviä tai lihaksia pitkäkestoisesti kuormittavia työliikkeitä tai työskentelyä erityisen vaativassa ja poikkeuksellista henkistä kuormitusta aiheuttavassa vuorovaikutteisessa työssä, jotta se oikeuttaisi työuraeläkkeeseen. Edellytyksenä työuraeläkkeen saamiselle on lisäksi, että rasittuneisuutta ja kuluneisuutta aiheuttava työ jatkuu työntekijän täyttäessä 63 vuotta tai sen jälkeen eläkehakemuksen vireille tullessa taikka sen päättymisestä on kulunut enintään vuosi. Työuraeläkkeen suuruus vastaa työuraeläkkeen alkamista edeltävän kuukauden loppuun mennessä ansaittua eläkettä.
Eläkeuudistuksen myötä eläkekarttumat yhtenäistyivät. Vuoden 2017 alusta lähtien eläkettä karttuu vuodessa 1,5 prosenttia tuloista eli 1,5 senttiä jokaista ansaittua euroa kohden. Myös eläkkeellä ollessa tehty työ kartuttaa eläkettä 1,5 prosenttia vuosituloista vakuuttamisvelvollisuuden ylärajaan saakka. Vakuuttamisvelvollisuuden yläikäraja on vuonna 1957 tai sitä ennen syntyneillä 68 vuotta, vuosina 1958 – 1961 syntyneillä 69 vuotta ja vuonna 1962 ja sen jälkeen syntyneillä 70 vuotta. Vakuuttamisvelvollisuus päättyy siihen kalenterikuukauteen, jolloin työntekijä on saavuttanut kyseisen yläikärajan. Työntekijöille eläkettä alkaa karttua 17 ikävuodesta ja yrittäjille 18 ikävuodesta lähtien. Poikkeuksellisesti 53 – 62-vuotiaille karttuu eläkettä korotetusti 1,7 prosenttia vuodessa vuosina 2017 – 2025, jolloin myös tähän ikäryhmään kuuluvan työntekijän eläkemaksu on 1,5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin muiden työntekijöiden. Aiemmin eläkkeen karttumasta on vähennetty palkansaajan työeläkemaksu, mutta jatkossa vähennystä ei tehdä vaan eläkettä karttuu koko palkasta.
Uudistus koskee vasta lain voimaantulon jälkeen karttuvia eläkkeitä. Se ei siis vaikuta jo maksussa oleviin eläkkeisiin tai ansaittuihin eläkkeisiin.
Vuodenvaihteessa tuli kuulemma paljon muitakin muutoksia työlainsäädäntöön, mikä nyt siis muuttuikaan? Työsopimuslain muutokset ja kilpailukykysopimuksen aiheuttamat muutokset tulivat voimaan lähes sellaisena kuin hallitus ne esitti ja Kysymys ja vastaus-palstalla edellisessä HR-viestissä 5 / 2016 jo käytiin läpi. Eli pitkäaikaistyöttömille on nyt mahdollista tehdä määräaikainen työsopimus ilman erityistä perustellun syyn vaatimusta ja vaikka työnantajalla olisi pysyvä työvoiman tarve. Lisäksi koeaika piteni neljästä kuukaudesta kuuteen kuukauteen ja sitä voidaan pidentää työntekijän ollessa työkyvyttömyyden tai perhevapaan vuoksi poissa työstä. Takaisinottovelvollisuus puolestaan lyheni yhdeksästä kuukaudesta neljään kuukauteen ja mikäli työsuhde on jatkunut keskeytyksettä 12 vuotta, se on kuusi kuukautta.
Muutosturva laajeni siten, että työnantajan on tietyissä tilanteissa tarjottava irtisanotulle työntekijälle mahdollisuus osallistua työllistymistä edistävään valmennukseen tai koulutukseen, joka tulee järjestää kahden kuukauden kuluessa irtisanomisajan päättymisestä. Lisäksi työnantajalla on tietyin edellytyksin velvollisuus järjestää irtisanotulle työntekijälle työterveyshuolto kuuden kuukauden ajan työntekovelvollisuuden päättymisestä lukien.
Myös aikuiskoulutustukeen suunnitellut muutokset tulivat voimaan ja työttömyyspäivärahakausi lyheni pääsääntöisesti 400 päivään tai 300 päivään niillä, joilla on vähemmän kuin kolme vuotta työhistoriaa. Työttömillä, jotka täyttävät työssäoloehdon 58 vuotta täytettyään, työttömyyspäivärahakauden enimmäiskesto säilyy kuitenkin 500 päivänä.
Muutoksia tuli myös yhteistoimintalakiin ja palkkaturvalakiin. Palkkaturvalakia muutettiin siten, ettei palkkaturvajärjestelmä muodostu kilpailukykysopimuksessa tarkoitettujen selviytymissopimusten esteeksi. Yhteistoimintalain soveltamisala laajeni siten, että jatkossa myös ulkomaisten yhteisöjen sivuliikkeet, joissa työskentelevien työntekijöiden määrä säännöllisesti on vähintään 20, kuuluvat lain soveltamisalaan. n
JUHA KUJALA ANNE PETÄJÄNIEMI-BJÖRKLUND JANI PITKÄNEN HEIKKI TUOMELA
1 / 2017 HR viesti 41