pelaamaan tuolloin todella suosittua sisarlaji jääpalloa korkeammalla
sarjatasolla. Katsomossa derby-henki oli kuitenkin tuolloin kuumimmillaan, ja Räisänen kertookin paikallisotteluiden olleen hienoja ja merkittäviä tapahtumia jotka herättivät aina koko kaupungin.
Suomessa pelaajat pelasivat kulukorvauksilla, ja pelaajia värvättiin
ahkerasti esimerkiksi parempia työpaikkoja luvaten. Poikkeuksena oli
Valkeakosken Haka, joka tehtailija Juuso Waldenin suostumuksella ja
varoilla pyöritti käytännössä ammattilaisjoukkuetta. Räisänen muistaakin ottelut juuri Hakaa vastaan aina erittäin vaikeina. Muista vaikeista
vierasotteluista Räisänen mainitsee erikseen myös Porin vierailut, joissa
katsomosta sai jatkuvasti kuunnella kovaakin herjaa. ”Vedä polvilumpiot halki” ei ollut harvinainen huuto Porissa.
Mieleen jääneistä vastustajista Räisänen mainitsee nimeltä HPS:n legendaarisen Max Viinioksan, jonka väännöt Vepsun kovaotteisen Väinö
”Ronski” Kuivasniemen kanssa vetivät aina reilusti yleisöä katsomoihin.
Räisäsen lahjat jalkapalloilijana olivat toki erinomaiset, mutta siviilipuolellakin nuorukainen osoitti suurta lahjakkuutta opiskeluiden parissa.
Lyseosta valmistumisen jälkeen Räisänen aloitti lääkäriksi valmistumiseen tähtäävät opintonsa Helsingissä monen muun vepsulaisen tapaan,
ja parhaimmillaan Räisänen muisteleekin Helsingin seuroissa pelanneen
yli joukkueellisen verran VPS-kasvatteja. HPS:ssakin pelasi Räisäsen
lisäksi peräti 6 vaasalaispelaajaa. Seuraksi Räisäselle valikoitui aikansa
mahtiseura, värikkään futispersoona Max Viinioksan johtama Helsingin Palloseura. Ajastaan HPS:ssä Räisänen kertoo myös hyvillä mielin,
vaikka HPS:n persoonallisen seurajohtajan kanssa yhteenottoja tulikin.
Erityisesti Räisänen muistaa värikään Kai Pahlmanin, jonka kanssa tuli
kuulemma joskus painittuakin, kun Pahlman ei ollut nuorenakaan varsinaisesti mikään nöyrä persoona. Hyvinä muistoina Räisänen mainitsee
erityisesti helsinkiläisseurojen yhteiset näytösottelut Olympiastadionilla,
jotka pelattiin yhteisen Allianssi-nimen alla. Vastustajina kävivät mm.
sellaiset eksoottiset suuruudet kuin Vasco da Gama ja Corinthians Brasiliasta!
Kesäksi 1962 Räisänen onnistui hankkimaan sijaisuuden Vaasan kaupunginlääkärinä, ja Vepsun puheenjohtaja Paavo Nikko näytti tietenkin siirrolle vihreää valoa. Siirto suututti Viinioksan Helsingin päässä,
mutta Vesa palasi ainakin hetkeksi kotiin. Ikävä kyllä VPS:n kausi oli
21.