Koko matka Tampereelle oli pelkkää lämmittelyä, mutta hyvissä ajoin
Salhojankadun pubissa (tekstin turha nippelitieto: em. on Suomen vanhin brittipubi, perustettu vuonna 1969) aloitettu prematch-pinttien
kiskominen nosti tunnelmia varsin nopeasti. Tammelan lehtereille suunnattiin parit soihdut polttaen, joka jälleen kerran aiheutti perinteiset
pikkuhässäkät, mutta järjestelyt olivat kaikkiaan varsin asialliset. Muuten
pelistä jäi mieleen Parikan osuma pilkulta ja saippuaa kaupanneen ex-kapteenin kauhunhetket tämän kuviteltua hetken saavansa GH:lta standing
ovationit. No, alkoihan se sentään Auge, Auge, mutta loppu laittoikin
nykyisen Lahti-valmentajan korvat punottamaan. Paluumatka taas oli
silkkaa timanttia, enkä muista olleeni hauskemmalla matkalla koskaan.
Letkajenkat, karaoket (varsinkin Lesojevitchin veto oli silkkaa rautaa ja
herkisti muutamat jopa itkemään!) sekä sekoilut Vaasassa nostavat edelleen hymyn huulille. Good times.
14.