KULTTUURISTA, MAATIEDOSTA JA
TIETEESTÄ
Kulttuuri sanana juontaa juurensa latinan kielestä ja sanasta colere, joka tarkoittaa viljellä. Sanasta johdettiin edelleen sana cultura, jonka pohjalta filosofi Cicero kehitti käsitteen animi cultura eli hengen viljely. Siis jo kulttuuri-sanan alkuperästä ja sen tarkoituksesta voidaan ymmärtää, että kyseessä on hyvin abstrakti käsite yksinään ja saa konkreettisen aika-avaruudellisen merkityksensä vasta konteksteissa (Kauri, 2012).
Yhteiskuntatieteellisesti kulttuuri yleensä mielletään erotteluiden järjestelmänä, joka avulla pystymme luokittelemaan meitä ympäröivät arvot, tavat ja tuotteet ja voimme rakentaa omaa identiteettiämme. Viisaan John Vikstörmin sanoin ”Kulttuuri on kuin vesi, jossa kala ui”. Kuvaus sopii erinomaisesti kulttuurin määritelmään käsitteenä. Se on kaikki meitä ja meihin vaikuttavat asiat ympärillämme. Siksi kulttuuria ei voida myöskään irrottaa minkään aineen opetuksesta koulutuksessa. Tässä lehdessä tuomme esiin maantiedon ja kulttuurin suhdetta, maantieteen merkitystä kulttuurien syntymisessä ja maantiedon suhdetta muihin oppiaineisiin kulttuurin kautta. (Mikkeli, 2011).
Maantiedon opetuksen tehtävänä on uusimman opetussuunnitelman mukaan tukea oppilaiden maailmankuvan rakentumista. Oppilaita ohjataan seuraamaan ajankohtaisia tapahtumia lähiympäristössään sekä maailmanlaajuisesti. Autetaan oppilaita sijoittamaan uutiset maailman tapahtumista maantiedon opetuksessa saamaansa alueelliseen kehikkoon. Maantieto on monitieteinen ja eri tiedonaloja integroiva oppiaine, jossa tutkitaan maapalloa ja sen alueita, luontoa, ihmisen toimintaa sekä erilaisia kulttuureita. Maantiedon opetuksessa otetaan huomioon luonnontieteiden, ihmistieteiden ja yhteiskuntatieteiden näkökulmat. Näin rakennetaan eheää kokonaiskuvaa monimuotoisesta maailmasta ja sen toiminnasta. (Opetussuunnitelman perusteet 2014, osoitteessa: http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf)
otetaan huomioon luonnontieteiden, ihmistieteiden ja yhteiskuntatieteiden näkökulmat. Näin rakennetaan eheää kokonaiskuvaa monimuotoisesta maailmasta ja sen toiminnasta. (Opetushallitus 2014, 384)
Kulttuurimaantiede puolestaan tutkii ihmisen toiminnan alueellisia säännönmukaisuuksia, ihmisen suhdetta tiloihin ja paikkoihin sekä yhteiskunnan ja luonnon vuorovaikutusjärjestelmää. Aihepiirien kirjo on laaja, sillä kulttuurin eri osatekijöiksi voidaan näkökulmasta riippuen sisällyttää muun muassa kansalaisuuteen, kieleen, etnisyyteen, ikään, sukupuoleen, uskontoon ja alueellisiin eroihin liittyviä asioita. (Helsingin yliopisto 2017)
On hyvä muistaa, että kulttuurimaantiede ei tutki vain suomalaisen kulttuurin kohtaamisia muiden ulkomailta tulleiden kulttuurien ja heidän edustajiensa kanssa ja sitä kautta maahanmuuttoa ilmiönä, vaan kulttuurimaantiede voi tutkia, vaikka alueellisia säännönmukaisuuksia pienen suomalaisen kylän osalta, onko alueellista eriarvoistumista, onko koulutuksen tai harrastuksen mahdollisuudet yhtäläiset tai onko ihmisten sairastuvuudessa eroja ja mistä nämä erot kumpuavat. On tärkeää muistaa myös suomalaisen yhteiskunnan monikulttuurisuus, joka ulottuu vuosisatojen taakse. Suomalaiseen yhteiskuntaan on kuulunut ja kuuluu edelleen useita erilaisia kulttuureja. Näistä esiin voisin nostaa romaanikulttuurin sekä kielen, saamelaisuuden ja heidän kielensä sekä suomenruotsalaiset. Kaikki erilaisia kulttuureja ja läsnä vahvasti yhteiskunnassamme jo ennen itsenäistymistämme.
Saamelaisuus ja heidän perinteisten elinkeinojen harjoittaminen on hankaloitunut pohjoismaisten valtioiden maantieteellisten rajojen asettamisen myötä. Esimerkiksi porojen perinteinen laiduntaminen ja jutaaminen palkisilta jäämeren rannikolle ei onnistu suomen saamelaisilta valtioiden maantieteellisten rajojen vuoksi. Näin alkuperäiskansan kulttuuriin on vaikutettu yhteiskunnallisten rakenteiden luomisella. Vähemmistöjen kulttuuriin ja perinteisiin vaikutetaan yhä assimilaation ja erityisesti eksotisoinnin keinoin. (http://www.kotiseutuliitto.fi/node/2197)
Oppiaineena maantiedon tavoitteeksi on asetettu siis äärimmäisen suuria, harkintaa ja kriittistä ajattelua sekä ymmärrystä vaativia aiheita. Maantiedon opetuksen tulee olla integroituna usean oppiaineen opetuksen kanssa ja oppimista tukeakseen, aihepiirien valinnat ja aikajänteet tulee olla ymmärrystä tukevia. Vaikka kulttuuria sanana viljellään opetussuunnitelmassa ahkerasti, sen äärelle pysähtyminen ja pohtiminen paljastavat käsitteen laajuuden. Siksi vain onnistuneen oppiaineiden eheyttämisen keinoin voidaan saavuttaa todellista kehitystä kulttuurien ymmärrykselle sekä ehkäpä hieman eheämpi ja suvaitsevaisempi maailma.