KULTTUURINTUNTEMUS
OSANA MAANTIETOA
Opetussuunnitelman mukaisesti, onnistuneen maantiedon opetuksen myötä oppilaan tulisi osata kuvata ihmisten elämän ja kulttuurien piirteiden sekä kulttuurimaisemien vaihtelua Suomessa sekä muualla maailmassa. Perusopetuksen myötä oppilaan tulisi osata kuvata omaan alueelliseen identiteettiin vaikuttavia tekijöitä ja osata luonnehtia kulttuurien ja ihmisten moninaisuuden merkitystä. (Opetushallitus 2014, 388) Hyväksyäkseen erilaisista kulttuureista tulevia ihmisiä, on tärkeää oppia tiedostamaan erilaisten elinpiirien ja niiden myötä tulevien elämäntapojen lisäksi erilaisia tapoja ajatella välttääkseen konflikteja ja luodakseen ympärilleen ymmärtävää ilmapiiriä. Tämä on kulttuurimaantiedon yksi tärkeimmistä tavoitteista, joihin koulujen tulisi vastata huolehtiessaan tulevaisuuden ajattelu- ja kommunikointitaidoista. Minttu Rätyn sanoin: ”Kulttuurien välinen viestintä vaatii tahtoa ymmärtää” (Räty 2002, 66). Hänen mukaansa suomalainen kommunikointitapa on hyvin suoraviivaista ja hyvin tulosorientoitunutta. Keskustelussa suomalaisille on tärkeää puhua asioista asioiden oikeilla termeillä saaden viesti menemään perille halutulla tavalla (Räty 2002, 67). Voi siis sanoa suomalaisen keskustelutyylin olevan neuvottelevaa, jossa pyrkimyksenä on saada toinen ymmärtämään oma mielipide, ollen haastavaa hyväksyä vastakkaisia ajattelutapoja kokien nämä uhkaksi tai epämiellyttäväksi väittelyksi. Rädyn mukaan suomalaisen voi olla hankalaa ymmärtää esimerkiksi Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan monikerroksista ja epäsuoraa viestintää, jossa keskustelua arvostetaan vuorovaikutusprosessina nähden verbaalinen kanssakäyminen älykkyysmittelynä, jossa tarinat ja vertauskuvat ovat tärkeässä roolissa (Räty 2002, 67).
Lisäksi suomalaiselle on tärkeää olla rehellinen ja puhua totta, mutta totuuden määrittely vaihtelee kulttuureittain. Suomalaisille on hyväksyttävää kiertää totuutta esimerkiksi ruoan tai toisten vaatteiden arvostelussa kasvokkain. Vaikka omasta mielestään ruoka on pahaa tai toisen vaate ruma, on vastoin rehellistä mielipidettä helppo kehua näitä. Samoin kuulumisia kysyttäessä voi kaiken sanoa olevan hyvin, vaikka näin ei olisi. Nämä liittyvät käsitykseen kohteliaisuudesta, johon tietyssä kulttuurissa kasvaneena on omaksunut. Kohteliaisuuskäsitykset vaihtelevat eri kielissä ja kulttuureissa (Räty 2002, 67- 68). Lehden toimitus on törmännyt näihin itsekin reissatessaan esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa. Totuuteen voi liittyä erilaisia käsityksiä, samoin kohteliaisuuskäsityksiin. Yksi toimittajista on saanut paljon lapsenomaisesti neutraalina totuutena todettua ulkonäöllistä kommentointia, joka Suomessa tulkittaisiin negatiivisten asioiden esilletuomiseksi ja näin ollen epäkohteliaaksi. Aiheeseen liittyy arvolatautuneisuutta. Asia, jota ei voi sanoa ääneen, viestii ajattelumallin negatiivisesta sävystä. Esimerkiksi ylipainoisuus voi olla ihannoitua kauneutta, se voi olla neutraali silmin havaittava fakta, millä ei ole suurempaa merkitystä kuin esimerkiksi etunimellä. Toisaalta se voi olla epätoivottu ja kyseenalaisia elämäntapoja viestivä piirre, mitä ei ole kohteliasta lausua ääneen. Suomalaisilla on todella tarkkoja median luomia käsityksiä muun muassa kauneudesta, joita ajatuksen tasolla ylläpidetään ja niihin liitetään sekä positiivia että negatiivisia merkityksiä. Nämä vaikuttavat vuorovaikutustilanteisiin ja näiden ulkopuolelle katsominen voi olla hankalaa. Ihmisten keskinäisessä ymmärtämisessä yhteisen kielen lisäksi on tärkeää sanoihin liittyvät erilaiset merkitykset ja tulkinnat.