Pääkirjoitus
Toimintaympäristön muutokset eri alueilla ovat suurin syy, miksi vuonna 2004 laadittu opetussuunnitelma uudistuu vuonna 2016. Laaja-alaisten taitojen merkitys, tiedon luonteen muutos, yhteiskunnan sosiaalisen rakenteen muutokset ja teknologian voimakas kehittyminen ovat syitä kehittää peruskoulun opetussuunnitelmaa ajankohtaisemmaksi. Tämän myötä kunnalliset ja koulukohtaiset opetussuunnitelmat voidaan päivittää ajan tasalle siten, että kouluilla olisi parhaat mahdolliset edellytykset kasvatustyölle.
Oppilaiden näkökulmasta katsottuna opetussuunnitelman uudistus tarkoittaa mahdollisuutta mielekkäälle oppimiselle ja kestävälle tulevaisuudelle. Olennaiseen keskittyminen ja turhan karsiminen on opetussuunnitelmauudistuksen ytimessä. Samalla opetushallituksen tavoitteissa mainitaan laaja-alaisen osaamisen vahvistaminen ja lisääminen.
On mielenkiintoista seurata, kuinka resurssien tiukentuessa ja ammattimaista henkilöstä karsittaessa pystytään pääsemään näihin hiukan ristiriitaisiinkin tavoitteisiin.
Luokkakokojen kasvaessa opettajakohtainen oppilasmäärä lisääntyy, mikä tarkoittaa yksilöllisen oppilaskohtaisen ajan vähenemistä. Oppilaskohtaisten kehitysvaiheiden huomioon ottaminen vaikeutuu siis entisestään, vaikka uuden opetussuunnitelman tavoitteissa tämä on yksi pääkohdista.
Ollaanko nyt siinä tilanteessa, että alansa huippuammattilaisille näytetään ulko-ovea vain siksi, että kunnilla ei yksinkertaisesti ole varaa palkata opettajia? Hiukan paradoksaalista on se, että kalliin koulutuksen suorittaneet opettajat eivät pääse sinne, missä heitä eniten tarvittaisiin. Samaan aikaan oppilaiden tuloksien taso laskee ja heidän tulevaisuuden mahdollisuudet yhteiskuntaa eteenpäin vievinä kansalaisina heikkenevät. Hakataanko tässä nyt omia oksia?
Opetuksen kiireettömyys ja oppimisen syventäminen ovat niin ikään uuden opetussuunnitelman tavoitteita. On hienoa, että opetussuunnitelman uudistamisella pyritään tekemään tarvittavia korjausliikkeitä opiskelun tason ylläpitämiseksi ja parantamiseksi. Tähän ei kyetä kuitenkaan ainoastaan tavoitteilla ja strategioilla joihin ei kuulu asiantuntevaa opettajaa. Lyhytnäköisellä säästämisellä aiheutamme tulevaisuudessa suuria kustannuksia.
Katsotaan yhdessä hieman pidemmälle ja rakennetaan suomalaista koulujärjestelmää kauas kantavalla katseella. Näin varmistamme hyvinvointivaltion säilymisen pitkälle tulevaisuuteen.
Lari Sivula
2