Asuntorakentaminen oli toisen maailmasodan jälkeen paljolti viranomaisten johdossa ja hoidossa.
Siirtolaiset ja rintamamiehet oli asutettava, ja rakentamisen edistämiseksi laadittiin mallipiirustuksia ns.
jälleenrakennuskauden taloksi. Aseveli- ja rintamamiestaloksikin kutsuttu talotyyppi oli yleinen kaikkialla maassa 1940- ja 1950-luvuilla. Rakennus oli puolitoistakerroksinen, pohjaltaan neliömäinen ja siinä oli
usein kellarikerros. Rankorakenteisen talon huoneet
ryhmittyivät taloudellisesti yhden hormin ympärille.
Julkisivu olivat peiterimoitettua pystylautaa ja katto
useimmiten punaista sementtitiiltä. Merkittävä, melko yhtenäisenä säilynyt jälleenrakennuskautta edustava alue Ähtärissä sijaitsee Puistotien molemmin
puolin. Myös Inhan asemalla, Inhassa ja Myllymäellä Oikarinsuoralla on säilynyt jälleenrakennuskautta
edustavia alueita.
1950-luvulla vaakalaudoitus korvasi peiterimoituksen ja tuuletusikkuna tuli symmetrisen pystypuitteen
tilalle. Julkiset rakennukset ja kerrostalot rakennettiin tiilestä ja rapattiin, aikakautta edustavat Ähtärissä mm. kaupungintalo, apteekki- ja pankkikiinteistö Ostolantien alkupäässä, Kaijanniemi ja Ähtärin
yhteiskoulu (kuvassa). Rakentaminen myös teollistui 1950-luvulta lähtien. Teolliset rakennusmateriaalit ja –elementit korvasivat 1960-luvulta lähtien yhä
enemmän paikalla rakentamisen. Näitä teollisia, uu-
sia rakennusmateriaaleja käytettiin myös vanhojen
rakennusten korjauksissa. Energiansäästöä tavoittelevat korjausohjeet ja –suositukset ovat myöhemmin
osoittautuneet usein turhiksi ja valitettavasti myös
rakennusperinnölle vahingollisiksi.
Liikerakennukset tehtiin 1960-luvulla yleisesti betonista. Julkisivut olivat yksinkertaisia, vaakasuuntaa
korostettiin koko julkisivun mittaisilla nauhaikkunoilla. Tiili yleistyi rakennusmateriaalina 1970-luvulla.
Julkisivussa yksinkertainen tiilipinta yhdistettiin usein
tummiin puuosiin, katot olivat usein tasakattoisia. Rivitalot yleistyivät. 1970-luvun loppupuolella tasakattoisten talojen sijaan suosittuja olivat hyvin jyrkkäkattoiset talot, ns. käkikellotalot, joissa päätykolmion
alla oli sisäänvedetty päädyn levyinen terassi. Eteläisen Euroopan maista vaikutteet saanut valkea tiilitalo kaarineen ja tummine aumakattoineen oli vallitseva rakennustyyli 1980-luvulla.
Pientalorakentamisen kirjo on laajentunut, teollisesti valmistettujen pientalojen tyylipiirteet ovat muuttumassa. Uusvanhat romantisoidut piirteet, esimerkiksi
vyöhykkeinen, puusta tehty ulkovuoraus, koristeelliset kuistit, ikkunoiden puitejako ja koristeleikkaukset
ovat vaihtumassa moderniin muotokieleen. Puu rakennusmateriaalina on lisääntynyt erityisesti maaseudun rakentamisessa.
Talonpoikainen pihapiiri
Pihapiirin rakenne
Ähtäriläinen piha on saanut vaikutteita lännestä,
etenkin eteläpohjalaisesta pihatyypistä. Rakennusten sijoitteluun on vaikuttanut maasto ja rakennuksen tehtävä. Pienien talojen ja torppien rakennukset
sijaitsivat maaston ja rakennuksen tehtävän mukaisesti riveihin ryhmittyneinä pihan lähettyvillä. Mäkisessäkin maastossa pyrittiin säännönmukaiseen
sijoitteluun. Kaikki seinät olivat jonkinlaisen yleissäännön mukaan yhden suuntaisia ja suorassa kulmassa toisiinsa. Pihapiirit olivat aidattuja umpipihoja, suorakaiteen tai neliön muotoon ryhmittyneitä,
tuloportin rajatessa pihaa. Pihapiiri saattoi myös ryhmittyä erillisiin ja karjapihoihin. Umpipiha oli suojaisuuden lisäksi käytännöllinen, taloudenpito helpottui
kun rakennukset sijaitsivat lähellä toisiaan. kulkureitti kulki usein pihapiirin läpi, kuten Montinniemessä,
Rämälässä ja Vehmasmäellä.
Pihapiirien vanhaa rakennuskantaa on usein hävinnyt, myös aidat ja portit pihapiirejä rajaamasta ovat
poissa. Ähtäriläinen tiivis umpipiha on kuitenkin aistittavissa eri puolilla Ähtäriä, sillä uudistuessakin pihapiirin perinteisen rakenteen piirteitä on yleensä
säilytetty. Aidoimmillaan umpipiha on aistittavissa
Vehmasmäen pihapiirissä, jonka vanha näihin päiviin säilynyt rakennuskanta on ryhmittynyt tiiviiseen
neliön muotoon. Pihapiiriä on halkonut kulkureitti, jota pihapiirin kohdalla ovat rajanneet portit. Myös Ähtärinrannan Sahin lähes umpinainen pihapiiri on säilyttänyt rakenteensa. Vanha tielinjaus halkoo tiiviin
pihapiirin edelleen mm. Montinniemessä ja Niemisveden Kauppalassa. Kotiseutumuseon alkuperäistä
rakennuskantaa on täydennetty eri puolilta Ähtäriä
siirretyillä talonpoikaisilla rakennuksilla. Niiden ryhmittelyssä on tavoiteltu ähtäriläisille pihapiireille tyypillistä tiiviyttä.