Ähtärin arvokkaat kulttuuriympäristöt
OSA II
4
Nykyisyys
Arvokkaat inventoidut kulttuuriympäristöt
Inventointien tavoitteena on etsiä ja tallentaa tietoa
kunnan kulttuuriympäristön eri alueista ja kohteista
ja niiden nykytilasta sekä antaa perustiedot kulttuuriympäristön ohjelmoinnille. Ympäristöministeriö, Museovirasto, maakuntamuseot, alueelliset ympäristökeskukset, ja maakuntaliitot ovat keränneet tietoa
valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti merkittävistä kohteista. Tiedot on julkaistu raportteina, joita päivitetään aika-ajoin. Parhaillaan Museovirasto valmistelee valtakunnallisesti merkittävien
rakennettujen kulttuuriympäristöjen luettelon päivittämistä.
• Rakennettujen kohteiden merkitys arvioidaan niiden sisältämien rakennushistoriallisten, historiallisten tai
maisemallisten arvojen kannalta joko valtakunnalliseksi (V), maakunnalliseksi (M) tai paikalliseksi (P),
kohteella voi olla myös pelkästään historiallinen (h) tai maisemallinen merkitys (ma). Perusteina ovat tyypillisyys, harvinaisuus, alkuperäisyys, edustavuus, yhtenäisyys, kerroksisuus, sopusointuisuus, avainkohde, vaihtelevuus, monipuolisuus, symbolimerkitys, intensiteetti, opetus- ja tutkimusarvo.
• Arvokkailla maisema-alueilla tarkoitetaan kulttuuriympäristöjä, joilla edellä kuvattujen rakennetun ympäristön arvojen lisäksi on arvokkaita maisemallisia ominaisuuksia.
• Arkeologiset kohteet luokitellaan rauhoitusasteen perusteella kolmeen luokkaan.
Luokka I
Kohteet katsotaan valtakunnallisiksi muistomerkeiksi, joiden säilyminen on turvattava kaikissa olosuhteissa.
Jos kohteita tutkitaan, ne on pyrittävä ennallistamaan
Luokka II
Kohteiden arvon selvittämiseksi tarvitaan tarkempia tutkimuksia. Tutkimustulosten perusteella ne siirretään
joko I tai III luokkaan
Luokka III
Kohteet, joita kokonaan hävinneinä tai tutkittuina ei ole tarpeen enää pitää rauhoitettuina
• Perinnebiotoopit luokitellaan valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai paikallisesti merkittäviin kohteisiin.
Valtakunnallisesti arvokas (V) – Kohteet, joilla perinteinen laidunnus tai niitto on jatkunut yli 50 vuotta ja jatkuu edelleen, tai joilta perinteinen maankäyttö on lakannut, mutta ovat säilyneet edustavina ja lajistoltaan monipuolisina ja niillä esiintyy valtakunnallisest