Ykkösvuoden talvella löysin itseni yksin biologian kurssilta ja päädyin kauhukseni parin tuntemattoman abin väliin. Suurimman osan kurssista tein hiljaa tehtäviä ja kuuntelin heidän keskustelua. He juttelivat kirjoituksista, töistä ja penkkareista. Kaltaiseni pienen ökön silmissä abit olivat käytännössä aikuisia.
Loppuvaiheessa kurssia autoin toista abeista ymmärtämään hankalaa tehtävää ja hän julisti minut kiitollisena omaksi ököorjakseen. Minun olisi varmaan pitänyt loukkaantua, mutta olin oikeastaan aika tyytyväinen uuteen asemaani. Lopulta minustakin oli tullut jotain.
Yritän siis tässä omilla muistelmillani kertoa, että jostakin on aloitettava. Meidän abien( ja kakkostenkin) on usein helppo heittää läppää ykkösistä, jotka hieman avuttomina yrittävät tottua lukioon. Välillä on hyvä muistuttaa, että kyllähän mekin olimme aika hukassa pari vuotta sitten.
Ykkösvuoden huippu
Ykkösvuoden talvella löysin itseni yksin biologian kurssilta ja päädyin kauhukseni parin tuntemattoman abin väliin. Suurimman osan kurssista tein hiljaa tehtäviä ja kuuntelin heidän keskustelua. He juttelivat kirjoituksista, töistä ja penkkareista. Kaltaiseni pienen ökön silmissä abit olivat käytännössä aikuisia.
Loppuvaiheessa kurssia autoin toista abeista ymmärtämään hankalaa tehtävää ja hän julisti minut kiitollisena omaksi ököorjakseen. Minun olisi varmaan pitänyt loukkaantua, mutta olin oikeastaan aika tyytyväinen uuteen asemaani. Lopulta minustakin oli tullut jotain.
Yritän siis tässä omilla muistelmillani kertoa, että jostakin on aloitettava. Meidän abien( ja kakkostenkin) on usein helppo heittää läppää ykkösistä, jotka hieman avuttomina yrittävät tottua lukioon. Välillä on hyvä muistuttaa, että kyllähän mekin olimme aika hukassa pari vuotta sitten.
kuvat Niko Savola kirjoittaja Taru Lietsalmi