JA kyseessä olivat suurimmaksi osaksi erinomaiset 19 elokuvaa. Festivaali näytti aina kaikkea klassikoista( esimerkiksi Sudenpesä oli yksi festivaalin huippukohdissa) uusimpiin enemmän ja vähemmän( toisaalta suurimmaksi osaksi vähemmän) kaupallisia elokuvia. Suosikkini näistä uusista elokuvista olivat kiinalainen sukupolvieepos Mountains May Depart ja älykäs ja kaunis scifielokuva Midnight Special.
FESTIVAALI myös kutsuu joka vuosi arvostettuja elokuvantekijöitä festivaalille, ja esittävät heidän elokuviaan. Tämän perinteen parhaita puolia on se, että tekijät esittelevät heidän festivaalia esitettäviä elokuviaan ennen näytöksiä ja vastaavat yleisön kysymyksiin elokuvien jälkeen. Tämän vuoden vieraista merkittävimpiä olivat tsekkiläislegenda Jiří Menzel( jonka erinomaisen Tarkoin vartioidut junat kävin katsomassa), ranskalainen nouseva kyky Mia Hansen-Løve( joka ei valitettavasti lopulta päässyt esiintymään festivaalille) ja italialainen dokumentaristi Gianfranco Rosi.
YKSI asia, jota rakastin elokuvien yleisöissä oli se, että he taputtivat. Suomalaiset eivät taputa elokuvien lopussa vaan jopa parhaiden elokuvien ihmiset tuntuvat juoksevan uloskäynneille heti kun lopputekstit alkavat. Mutta ei täällä. Toisaalta se, että festivaalin harvat huonotkin elokuvat( esimerkiksi ilmapiiri yhden elokuvan näytöksen lopussa oli kuollut, mutta silti elokuva sai pienet taputukset) tuntui liialliselta. Varsinkin kun ainoa elokuva, jossa kävin, jolle ei taputettu oli mielestäni yksi festivaalin parhaita.
TÄHÄN leffanörtin taivaaseen vain muutama asia loi säröjä. Ensinnäkin minusta tuntui, että monet eivät tulleet festivaalille välttämättä katsomaan elokuvia. Jutustellessani ihmisten kanssa monet sanoivat käyneensä katsomassa vain pari elokuvaa. Myös aina iltaisin teatterit tyhjenivät ja jotenkin
JA kyseessä olivat suurimmaksi osaksi erinomaiset 19 elokuvaa. Festivaali näytti aina kaikkea klassikoista( esimerkiksi Sudenpesä oli yksi festivaalin huippukohdissa) uusimpiin enemmän ja vähemmän( toisaalta suurimmaksi osaksi vähemmän) kaupallisia elokuvia. Suosikkini näistä uusista elokuvista olivat kiinalainen sukupolvieepos Mountains May Depart ja älykäs ja kaunis scifielokuva Midnight Special.
FESTIVAALI myös kutsuu joka vuosi arvostettuja elokuvantekijöitä festivaalille, ja esittävät heidän elokuviaan. Tämän perinteen parhaita puolia on se, että tekijät esittelevät heidän festivaalia esitettäviä elokuviaan ennen näytöksiä ja vastaavat yleisön kysymyksiin elokuvien jälkeen. Tämän vuoden vieraista merkittävimpiä olivat tsekkiläislegenda Jiří Menzel( jonka erinomaisen Tarkoin vartioidut junat kävin katsomassa), ranskalainen nouseva kyky Mia Hansen-Løve( joka ei valitettavasti lopulta päässyt esiintymään festivaalille) ja italialainen dokumentaristi Gianfranco Rosi.
YKSI asia, jota rakastin elokuvien yleisöissä oli se, että he taputtivat. Suomalaiset eivät taputa elokuvien lopussa vaan jopa parhaiden elokuvien ihmiset tuntuvat juoksevan uloskäynneille heti kun lopputekstit alkavat. Mutta ei täällä. Toisaalta se, että festivaalin harvat huonotkin elokuvat( esimerkiksi ilmapiiri yhden elokuvan näytöksen lopussa oli kuollut, mutta silti elokuva sai pienet taputukset) tuntui liialliselta. Varsinkin kun ainoa elokuva, jossa kävin, jolle ei taputettu oli mielestäni yksi festivaalin parhaita.
TÄHÄN leffanörtin taivaaseen vain muutama asia loi säröjä. Ensinnäkin minusta tuntui, että monet eivät tulleet festivaalille välttämättä katsomaan elokuvia. Jutustellessani ihmisten kanssa monet sanoivat käyneensä katsomassa vain pari elokuvaa. Myös aina iltaisin teatterit tyhjenivät ja jotenkin