STAM1NA
Tempus fugit, nyt kello oli 22.00!
Stam1nan osuus alkaisi hetkenä
minä hyvänsä ja lähelläni olleet
ihmiset alkoivat jo vitsikkäästi
hoilaamaan uusimman albumin
introkappaleen tarttuvia lyriikoita:
”Me ikoneina kuolemme tänään,
en valehtele”. Odotusta ei kestänyt
onneksi yhtäkään æonia ja
Elokuution, vain pari kuukautta
sitten julkaistun albumin, intro
lähti pyörimään oransseihin
vankilamaisiin haalareihin
pukeutuneiden pitkätukkien
(+yhden kaljun) kävellessä
toimii silti erittäin hyvin pään
heiluttamiseen! Settilistan
parhaimpia lisäyksiä olivat
kenties Mätä hohtava omena,
Kuudet raamit, Kadonneet
kolme sanaa, Lääke ja Kuolleeksi
ruoskitut hevoset. Itse tunnin
perussetin jälkeen yhtye käveli
ulos lavalta ja yleisö teki sen mitä
piti: pyysi encorea. Lavallehan
he sitten astelivat ja alkoivat
vetää Viisi laukausta päähän
riittää Diablon rumpalin kanssa.
Tämän lisäksi uutena yllätyksenä
hiljaa ja hallitusti paikoilleen.
Rennohkoon introon sulavasti
sisällytettiin kaikki soittimet ja
setti alkoi. Väkeä permannolla
oli jotenkin vielä enemmän kuin
ennen ja meno vielä energisempää
(olihan paikka toisaalta Energiaareena, heh). Jokaiselta albumilta
soitettiin ainakin yksi kappale,
mutta luonnollisesti uusimmalta
albumilta eniten. Kappaleiden
soidessa oli melkein aina moshpitti
ja kaiken maailman notkumista
kaikkien toimesta. Muuttuvilla
tahtilajeilla varustettu progemetalli
Diablon laulaja-kitaristi Rainer
Nygård tuli lavalle saarnamiehen
asussa ja lausui kappaleen ns.
uutislähetyskohdan. Loistavaa.
Kappaleen jälkeen tapahtui erittäin
juhlallinen seremonia, jossa
Sakara Recordsin edustajat eli
Mokoman laulaja ja kitaristi Marko
ja Tuomo jakoivat Stam1nan pojille
Elokuution kultalevyn statuksen
kunniaksi tauluplaquen. Biisejä
soitettiin vielä parisen kappaletta,
jonka jälkeen konsertti loppui circa
23.30.