16
”Viimeksi kun kävin, siellä ei ollut oikein ketään. En halua
mennä yksin. En myöskään ole hyvä sosiaalisissa tilanteissa
uusien ihmisten kanssa, jos en heistä mitään tiedä.”
Osallisuus ja vaikuttaminen tuntuvat olevan nuorille merkitsevä
syy tyytyväisyyden taustalla.
Toiminnan monipuolisuutta ja vapaaehtoisuutta kiitellään, ja
vastaavasti monipuolisten toimintamahdollisuuksien puuttumista
harmitellaan. Arkeen kaivataan tekemistä. Vastauksissa
kiitelläänkin sitä, että järjestetty harrastustoiminta on
hauskaa, ja toisaalta nostetaan esille, että toiminnan vetäjällä
ja asuntolaohjaajalla on merkitystä:
”Ohjaajista sen verran, että ohjaajan ei kannata sanoa mitään
hirveesti, jos opiskelija ei hirveästi esim. osaa bändikerhossa,
kun jos on motivaatiota, niin voi silti esim. osallistua
harjoittelemaan. Kaikkeen toimintaan voisi mennä ne, jotka
ovat kiinnostuneita.”
Näihin liittyen tyytyväisyyden tai tyytymättömyyden taustalla
voikin nuorten mukaan olla kiinnostus. Osallistuminen ei
yksinkertaisesti kiinnosta, ja osassa vastauksissa kaivataan
myös omaa rauhaa.
”Ohjaajat yrittävät ja yrittävät, että sinne menee. Pidän
omasta rauhasta, olisi kiva, jos sitä arvostettaisiin.”
Joka kolmas asuntolassa asuvista nuorista (33 %) ilmoittaa
olevansa melko tai erittäin kiinnostunut osallistumaan
opiskelupaikkakunnalla tarjottavaan vapaa-ajantoimintaan,
mutta lähes kolmasosa ilmoittaa, ettei ole siitä kiinnostunut
(ks. taulukko 4). Noin joka kymmenes ei osaa vastata kysymykseen.
Erityisoppilaitoksissa opiskelevat nuoret vaikuttaisivat
olevan muita nuoria kiinnostuneempia vapaa-ajantoiminnasta.
Heistä jopa 41 prosenttia (N=58) ilmoitti olevansa
kiinnostunut osallistumaan, kun taas muiden oppilaitosten
nuorista kiinnostuneita on vain joka kolmas (N=36). Yli kaksi
vuotta asuntolassa asuneet (43 %) vaikuttaisivat olevan
suhteessa muita kiinnostuneempia osallistumaan toimintaan
(alle puoli vuotta 34 %, alle vuoden 30 % ja 1-2 vuotta 24 %).
Avoimista vastauksista selviää, millaiseen toimintaan
asuntolassa asuvista nuoret haluaisivat osallistua. Useimmin
mainitaan liikunta ja pelaaminen, koripallo, sähly, jalkapallo,
keilaus, kuntosali, e-urheilu ja videopelit. Toisaalta osaa vastaajista
kiinnostaa myös kulttuuri, kuten elokuvat, kuvataide
ja musiikki- tai bändikerhot. Lisäksi vastauksissa mainitaan
iltamat ja retket sekä osassa vastauksissa nuorisotilat.
Yhteisölliselle ja yhteiselle tekemiselle on tilausta, mikä toisaalta
on päinvastainen viesti verrattuna Opetushallituksen
asuntolaselvitykseen, jonka mukaan yhteisöllisyys ja yhdessä
tekeminen on asuntoloissa vähentynyt esimerkiksi sosiaalisen
median laajentuneen käytön vuoksi (Vehviläinen 2016,
29). Muutama vastaaja kertookin kaipaavansa monipuolista
toimintaa, josta voi valita, mutta silti muutamaa kiinnostaa
enemmän omaehtoinen toiminta:
”Tykkään enemmän itsenäisemmästä toiminnasta koulun
jälkeen, vaikka tietty välillä on kiva nähdä ihmisiä
esim. kahvitteluissa.”
Ehkä tässä tärkeimpiä huomioita ovatkin nimenomaan
monipuolisuus ja omaehtoisuus sekä eritoten kohderyhmän
heterogeenisuus, kaikki nuoret eivät kaipaa samanlaisia
aktiviteetteja.
Nämä tulokset ovat huomionarvioisia etenkin, koska johdon
edustajat ja asuntolaohjaajat näkevät yhteistyön toteuttamisen
yhtenä esteenä nuorten kiinnostuksen ja motivaation.
Ehkä tälläkin kertaa kysyntä ja tarjonta eivät välttämättä
kohtaa. Nuoret ovat moninainen ryhmä ja kaikki toiminta ei
sovi kaikille. Toisaalta asuntolassa asuvat nuoret vaikuttavat
kaipaavan mahdollisuutta päästä suunnittelemaan ja toteuttamaan
toimintaa itse. Nuorisotutkimuksen näkökulmasta
tämä ei ole yllättävä havainto. Itse suunniteltu ja organisoitu
toiminta lisää tutkimusten mukaan nuorten omistajuutta
heitä kiinnostaviin asioihin, ja näin ollen se edistää osallistumista
yleisesti. Lisäksi parhaimmillaan yhdessä tekeminen
parantaa nuorten vuorovaikutussuhteita ja vastuunottokykyä;
yhdessä suunnitelluista asioista ja projekteista ollaan
valmiimpia pitämään huolta kuin sellaisista projekteista,
jotka eivät tunnu omilta. (ks. Rajala, Turpeinen & Laine 2013,
25–28.) Suunnitteluun osallistumisella on siis tärkeä merkitys,
jotta toiminta on nuorten näköistä ja sellaista, johon he
haluavat osallistua.
Kuinka kiinnostunut olet vapaa-ajan toimintamahdollisuuksista opiskelupaikkakunnallasi?
En osaa
sanoa
En ollenkaan
kiinnostunut
En kovin
kiinnostunut
Kohtalaisen
kiinnostunut
Melko
kiinnostunut
Erittäin
kiinnostunut
% 12,0 7,6 20,3 27,1 18,2 14,8 100,0
N 35 22 59 79 53 43 291
Taulukko 4. Asuntolassa asuvien nuorten kiinnostus vapaa-ajantoimintaa kohtaan.
Yht.