10
Kohti mielekästä liikkumista
Kati Kauravaara, tutkija
--- en harrasta oikein mitään. No käytännössä pelaan( tietokoneella), mä lasken pelaamisen harrastukseks. Et mä tykkään siitä, ni mä teen sitä tosi paljon--- ja sit autot on yks harrastus. Tai muutenki, no ennen tuli rakenneltuu mopoja ja nyt se on siirtyny autoihin, ku on itelläki ajokortti ja oma auto. Ni sit tulee autoo laiteltuu ja kavereitten autoi laiteltuu ja et aina porukalla laitetaan jonku autoon jotain.---
10
Jokainen yksilö tavoittelee tavalla tai toisella subjektiivisesti mielekästä ja rikasta elämää. Arkeen valitaan tai tullaan valinneeksi usein niitä asioita, joiden uskotaan vastaavan omia tarpeita, arvostuksia ja päämääriä. Joidenkin kohdalla liikkuminen yhtenä valintana vastaa juuri niihin tarpeisiin, jotka tekevät elämästä elämisen arvoista, joidenkin kohdalla ei. Joskus liikkuminen ei syystä tai toisesta kiinnosta. Sitä ei koeta merkitykselliseksi. Joskus liikunta voisi herättää kiinnostuksen, mutta elämässä on paljon muuta mielenkiintoista, mitä valitaan ennen liikkumista. Silloin liikkuminen on merkityshierarkiassa monien muiden arjen( kulutus) valintojen takana.
Artikkelin aloittanut sitaatti on etnografisesta väitöskirjatutkimuksestani( Kauravaara 2013), jossa tarkastelin vähäisen liikkumisen ilmiötä 18 – 20-vuotiaiden ammattioppilaitoksessa kone- ja metallialaa opiskelevien nuorten miesten arjessa ja elämäntavassa. Sitaatissa esille tulleet arjen valinnat ovat nuorelle miehelle subjektiivisesti mielekkäitä. Nuori mies antaa tilaa itselle tärkeille asioille ja elää tyytyväisenä mielekästä elämäänsä. Hän ei koe, että pitäisi olla toisin.
Vähäisen liikkumisen mielekkyys
Vähäinen liikkuminen näyttäytyy epärationaalisena valintana tieteellisen tutkimustiedon valossa, sillä liian pitkän paikallaan olon ja vähäisen liikkumisen on todettu olevan vakavia terveysriskejä. Suomessa liikunnalla on kautta aikojen uskottu olevan terveyden lisäksi myös muuta välineellistä yhteiskunnallista arvoa, kuten suomalaisen identiteetin rakentaminen tai maahanmuuttajien kotouttaminen.
Usein kuitenkin unohtuu, että vähäinen liikkuminen voi olla myös mielekästä ja rationaalista. Ymmärrys irtautuu arkitodellisuudesta, mikäli vähäistä liikkumista ei tarkastella ihmisen näkökulmasta. Jos ihmisten maailmaa ja lähtökohtia ei tunneta, on hänen haluihinsa ja tarpeisiinsa hankala vastata, eivätkä käyttäytymisen muuttamiseen pyrkivät toimet tehoa. Esimerkiksi tutkimukseni nuoren miehen näkökulmasta vähäinen liikkuminen näyttäytyy mielekkäänä ja ymmärrettävänä valintana. Nuorelle miehelle tärkeitä asioita, elämän suoloja, ovat hetkessä eläminen, kiireettömyys, vapaa-ajan runsaus, mahdollisimman vähällä pääseminen ja kaverit. Elämän suolat
toimivat valintoja ohjaavina tekijöinä, jolloin valinnat edistävät elämän suolojen toteutumista tai eivät ainakaan saa estää sitä. Nuorelle miehelle vähäinen liikkuminen on itsestäänselvyys, joka vastaa elämän suoloihin, hänen merkitykselliseksi kokemiinsa asioihin. Vähäinen liikkuminen merkitsee muiden asettamista velvoitteista ja tavoitteista vapaata aikaa, kiireettömyyttä ja mahdollisimman vähällä pääsemistä. Vaikka kaverit ovat tärkeitä, etenkään organisoitu liikkuminen ei juuri tarjoa niitä sosiaalisia merkityksiä, joita nuori mies hakee ja tavoittelee. Aikataulut, sovitut täsmälliset kellonajat ja tietyt harjoitusvuorot ovat juuri niitä, joihin nuori mies ei halua sitoutua. Myöskään liikunnan terveyttä edistävä vaikutus tai vähäisen liikkumisen terveyttä heikentävä vaikutus eivät riitä nuorelle miehelle motiiviksi liikkua, koska nuori mies ei juuri tarkastele valintojaan terveyden kehyksessä.
Mielekkyys rakentuu yhteisössä
Ihmisen voi ajatella olevan aktiivinen yksilö, jolla on subjektiivisia haluja ja mieltymyksiä, arvoja ja uskomuksia, jotka vaikuttavat hänen toimintaansa. Ihminen antaa merkityksiä asioille ja tekee valintoja niiden perusteella tiedostetusti ja tiedostamatta. Merkitykset eivät kuitenkaan synny tyhjiössä, sillä ihmiset kuuluvat erilaisiin ryhmiin, luokkiin ja yhteisöihin, joissa vallitsee opittu ja yhteisesti jaettu merkitysten, arvojen, normien ja käytäntöjen muodostama järjestelmä. Järjestelmää voi kutsua kulttuuriksi. Sen kautta ihminen tekee havaintoja, jäsentää todellisuutta, tulkitsee maailmaa ja toimii toisten kanssa. Kulttuuri yhdistää yhteisöön kuuluvia toisiinsa ja toisaalta erottaa ryhmän muista yhteisöistä. Arjen valintoihin liitetyt merkitykset syntyvät siten vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Liikkuminen ei olekaan kiinni pelkästään yksilön itsenäisestä ja vapaasta tahdosta, vaan se on seurausta myös vallitsevista kulttuurisista ja rakenteellisista ehdoista.
Nimesin tutkimukseni nuoret miehet työväenluokkaisiksi tarkasteltuani heidän sosioekonomisia asemiaan. Koska koulutus on tärkeimpiä tekijöitä, joiden kautta päädytään eri luokkaasemiin, otin luokittelussa huomioon nuorten miesten vanhempien ammatin ja työelämässä sijoittumisen lisäksi sen ammatin, johon nuoret itse olivat kouluttautumassa. Luokka-asema