Kevät koittaa – ja SAKUstars!
K
ouluvuoden kohokohtia yli kolmenkymmenen vuoden ajan oli-
vat SAKU ry:n kulttuurikilpailut. Ne olivat sekä mukaan lähteville
opiskelijoille että minulle opettajana, valmentajana ja huoltajana iki-
muistoisia ja riemukkaita.
Syksyllä aloitimme selvittämään, olisiko porukassamme tulevia
tähtiä. Ainahan niitä jokunen löytyi, jotta pääsimme suunnittelemaan
kisareissua. Niin monet tanssiryhmät, lauluryhmät ja performance-
esitykset saimme kasattua esityskuntoon.
Voi sitä jännityksen määrää ennen kilpailua. Moni esiintyi julkisesti
elämänsä ensimmäistä kertaa. Kynnys ylittyi kavereiden tukemana ja
tyytyväisyys loisti kasvoilta esiintymisen jälkeen. Mitalit ja kunniakirjat
pääsivät arvopaikalle koteihin.
tenkaan ollut, vaan kyse oli aidosta jännityksestä. Vaikka kuinka va-
kuuttelin, että hyvin se menee, tuomarit ovat kivoja, poika vaan tärisi.
Ei auttanut muu kuin lähteä tuomareiden puheille. Kohta puku-
huoneeseen astelikin yksi kolmesta nuoresta ja herttaisesta naistuo-
marista. Vähän aikaa poikaa siliteltyään ja lupailtuaan, ettei ketään
syödä, onnistuimme saamaan pojat lavalle. Esitys meni hyvin. Pojat
taisivat olla tuomareiden ja yleisön lemmikkejä. Pronssimitalit kaulas-
sa pojat saivat esiintyä vielä toisen kerran illalla palkintojenjakotilai-
suudessa.
Kun olen kohdannut entisiä opiskelijoita, jotka ovat olleet kanssani
kisoissa, tulevat muistot reissusta aina esiin ensimmäisenä. Ne tun-
tuvat olevan kouluajan mieluisimpia muistoja. Niin ne ovat myös mi-
nulle, ja niitä on paljon. Kiitos SAKU ry!
P u u o s a s t o n p o j at e s i t t i v ät
c o w b o y- ta n s s i n
Marja Gustafsson,
WinNova
Iisalmen kisoihin, vuonna 1999, sain kasattua puuosaston kakkos-
luokan pojista tanssiryhmän. Kukaan heistä ei ollut tanssinut aiem-
min, mutta luovaa hulluutta meillä kaikilla riitti yrittämiseen. Cowboy-
tanssia treenattiin ahkerasti, ja Iisalmi näytti Raumalta käsin kovasti
houkuttelevalta. Poikien luokanvalvoja sanoi heti alkuun minulle, että
tuo porukka ei sitten ole saanut mitään työpuolella valmiiksi, ja kehotti
varautumaan pettymyksiin. Epäili, että kisoihin lähdön aamuna joku
jättää yllättäen tulematta. Minä kuitenkin uskoin poikiin. Ja niin pääs-
tiin täydellä miehityksellä kisapaikalle.
Kilpailuaamun valjettua majoituspaikasta saapui jännittynyt poika-
joukko eteeni. Yksi pojista oli kalmankalpea, tärisi ja sanoi, että ok-
setti niin, ettei pysty esiintymään. Olin jo varma, että majapaikassa
oli nautittu sopimuksen vastaisesti miestä väkevämpää. Näin ei kui-
- 6 -