Tärkein
SAKU-muistoni
K
un tiedottajamme Sari viime syksynä ehdotti, että keräisimme
juhlavuoden kunniaksi SAKU-tarinoita vuosien varrelta, innostuin
ideasta heti. Ajatus kuulosti hyvältä ensinnäkin siksi, että virallisen
historiikin kirjoittaminen ei tuntunut tarpeelliselta. SAKU ry:llä on hy-
vin tehty 50-vuotishistoriikki ja 2000-luvun toiminta on dokumentoitu
tarkasti vuosikertomuksiin. Seuraavan historiikin kirjoittamista voi-
daan siis hyvin venyttää vielä tuleviin tasavuosiin. Lisäksi ehdotus
herätti myös itsessäni heti kirjoittamisen halun. Ilman muuta haluan
olla mukana muistelemassa ja jakamassa omia SAKU-muistojani!
Kun kirjoituksille sovittu määräaika alkoi olla jo lähellä, huomasin
kuitenkin yllättävän vaikeuden tarttua aiheeseen. Ongelma ei ollut se,
etteikö jaettavia mukavia muistoja olisi, vaan nimenomaan se, että
15 vuoden SAKU-työuran varrelle on mahtunut niin paljon kaikkea,
että valitseminen tuntui mahdottomalta. Minkä muiston voisin valita
kuvaamaan kaikkea kokemaani? Onko joku muisto muka ylitse mui-
den? Vai käykö niin, että jos kerron jonkun muiston, toinen yhtä tärkeä
tarina jää kertomatta?
hetket, kun jonkun nuoren taitavuus ja intohimo omaan juttuunsa on
lyönyt minut ällikällä.
Olisi kiva muistella niitä ihmisiä, jotka ovat kertoneet SAKU ry:n ta-
pahtumien ja kampanjoiden auttaneen liikuntakipinän löytymisessä.
Ja kuvata ylpeästi, miten osallistujat lähtevät kisatapahtumistamme
yleensä hymy huulilla, tuli sitten voitto tai tappio.
Haluaisin kehua sitä yhteishenkeä, jolla SAKU-toimintaa kehite-
tään ja organisoidaan. Ja miten hieno kokemus suuren SAKU-tapah-
tuman järjestäminen voi tekijöilleen olla, vaikka työ on ylimääräistä
normaaliin arkeen verrattuna. Esimerkiksi SAKUstars-kisoja järjes-
täneen opiskelijan vilpitön kysymys ”Mitä me seuraavaksi yhdessä
tehdään?” kuvaisi tätä ilmiötä hienosti.
Ehdottomasti kertomisen arvoisia olisivat kaikki ne tarinat, jotka
tekevät todeksi edellisen strategiamme tiivistyslauseita: SAKU ry yh-
distää ja SAKU ry tarjoaa elämyksiä. Miten merkityksellisiä elämyksiä
toimintamme on jonkun elämään voinutkaan tarjota. Ja miten se, että
tarjoaa ihmisille paikan kohdata toisiaan, voi synnyttää niin paljon po-
sitiivista.
Ja vielä, se paljon puhuttu SAKU-henki. Siitäkin haluaisin kertoa.
Mutta onneksi siitä ovat kertoneet jo niin monet ennen minua.
Näitä pohtiessani sain Sarilta luettavaksi juhlajulkaisun ensimmäi-
sen version. Tarina tarinan perään hauskoja, koskettavia ja elämän-
makuisia muistoja SAKU ry:n toiminnasta. Kiitos Mikko, Marja, Nana,
Juhani, Anna Maria, Tiina, Tuomas, Leila, Päivi, Katja, Marita, Ossi-
isä, Markku ja Hanna: te kerroitte kaiken sen, minkä minäkin olisin
halunnut kertoa.
M i s tä s i t t e n h a l u a i s i n k e r t o a ?
Haluaisin kertoa, miten hienoihin ihmisiin olen saanut työn kautta tu-
tustua ja miten laaja ystävien ja tuttujen verkosto ympäri Suomea on
muodostunut. Miten paljon arvostan opettajia ja ohjaajia, kun olen eri
tapahtumissa nähnyt, miten suurella sydämellä he tekevät työtään,
jännittävät suojattiensa puolesta, jaksavat kannustaa ja haluavat vuo-
desta toiseen käyttää aikaansa siihen, että opiskelijat pystyvät osal-
listumaan SAKU-toimintaan.
Haluaisin kertoa kaikista niistä kerroista, jolloin olen tippa silmäs-
sä katsonut SAKUstars-lavalla esiintyjää, joka jännittää, uskaltaa,
heittäytyy ja ylittää itsensä. Samoin kuvata kaikki ne hämmästyksen
Sakumaisia lukuhetkiä!
Saija Sippola, toiminnanjohtaja, SAKU ry
- 3 -