Päivi
SAKU liikuttaa,
yhdistää ja
ystävystyttää
Leila
Leila Keski-Oja, Keski-Pohjanmaan ammattiopisto ja
Päivi Törmä, Hyria
S
uomi juoksee -viestejä järjestettiin vuosina 1979–2006 Utsjoelta
Helsinkiin. Lähtö tapahtui kesä–heinäkuun vaihteessa lauantaina
klo 12 ja päättyi yleensä Helsingin Senaatintorille seuraavan viikon
torstaina. Juostiin siis yötä päivää. Joukkueet koostuivat firmojen ja
yhteisöjen kuntoilijoista. Mukana oli usein myös ”urheilun sankareita”
ja julkkiksia esim. Juha Mieto, Pertti Ukkola ja Jukka Puotila.
Yhdessä osallistuimme SAKUn joukkueessa viestiin ensimmäisen
kerran vuonna 1998 ja viimeisen kerran 2003. Mukana oli kaksi tai
kolme autokuntaa, jotka vuorottelivat Suomen päästä päähän. Vä-
lietappeja puolestaan juoksivat mm. Rovaniemen ja Keski-Pohjan-
maan ammatillisten oppilaitosten henkilökuntaan kuuluvat kuntoilijat.
Oli huikea fiilis pakata auto ja pysähtyä hakemaan tiimiläiset kyytiin
eri oppilaitoksista. Matka pohjoiseen alkoi aina ”suuren urheilujuhlan”
tunnelmissa. Toki usein tuli mieleen, että onko mitään järkeä ajaa yli
1000 km pohjoiseen ja sitten juosta sieltä takaisin.
Saariselällä kokoonnuttiin aina tanssien merkeissä. Syötiin ja pi-
dettiin hauskaa yöttömässä yössä ennen todellista koitosta. Enem-
män tai vähemmän unisin silmin oltiin Utsjoella ennen puolta päivää
ja järjestäydyttiin parijonoon sillalle Norjan ja Suomen rajalla. Ei voi
sanoin kuvailla yöttömän yön hiljaisuutta, tuoksua ja kauneutta, kun
juoksimme vuorotellen osuutemme ja teimme tuttavuutta vieressä
juosseeseen kaveriin. Vieläkin on tuoksu- ja näkömuisti Karhun Pe-
säkivelle saapumisesta aamuyön tunteina, kun aurinko paistoi, lam-
men yllä oli usvaa ja suopursut tuoksuivat.
Pyrimme majoittumaan oppilaitoksissa, mutta jos se ei onnistunut,
niin sitten majoituimme leirintäalueiden mökeissä. Yksi mieleenpai-
nuvimmista lepopaikoista oli Inarin Nukkumajoen eräkämppä pienen
puron varrella. Oli aamuyö, saunoimme ja rentoutimme kipeitä jalko-
jamme. Puron vesi maistui niin makealle, ja ketään ei ollut missään,
se rauha ja hyvä olo! Vieläkin tulee hymy huulille muistellessamme
sitä aamuyötä.
Rovaniemeltä Helsinkiin asti olikin sitten hulinaa. Liikenne oli aivan
eri luokkaa kuin Lapissa. Pienissä kylissä oli innokkaita kannustajia,
jotka olivat tottuneet saamaan jotain pientä muistoa juoksijoilta. Poh-
janmaalla muutamat juoksijat olivat heinätalkoissa paikallisella tilalla.
Pienet kahvilat, kaupat ja ravintolat olivat mielissään lisääntyneestä
myynnistä.
Helsingissä kaikki joukkueet kokoontuivat ja pyrkivät juoksemaan
viimeisen osuuden yhdessä. Oli haikea mieli, jäähyväisten aika: pal-
jon ihania muistoja, kipeitä lihaksia, mustia varpaankynsiä ja rakkoja
jaloissa. Päällimmäisenä kuitenkin fiilis siitä, että “jess me teimme
sen”. Juoksukilometrejä kertyi 120–250 km/vuosi/hlö. Kaikki kilometrit
olivat hyvää harjoitusta kaikille muille SAKUn järjestämille tapahtu-
mille.
Makoisin muisto muusta kuin juoksusta on yhteinen sulkapallo-
mestaruutemme naisten nelinpelissä Kuortaneella. Päivi, joka oli hä-
vinnyt edellisenä päivän kaikki kaksinpelinsä (ei ollut pelannut juuri
koskaan sulkapalloa), pelasi Leilan kanssa hyvin. Leila pelasi taka-
kentällä ja Päivi pitkänä naisena edessä. Leila noukki kaikki pallot,
takaa ja sivusta, Päivi oli verkolla ja Leila karjui ”tapa se” (sulka ).
Niin tuli voitto, johon kukaan ei uskonut!
On hienoa olla sakulainen! Emme enää osallistu kovin moniin ta-
pahtumiin, mutta silti liikumme ja liikutamme omien oppilaitostemme
väkeä esim. Tramppaajat-kisassa. Olemme huomanneet, että aina
pitää olla joku agitaattori ja organisoija, joka liikuttaa henkilökuntaa.
Siihen kaikkeen kuitenkin tarvitsemme SAKUa.
Kaikkien näiden vuosien aikana olemme olleet ja tulemme aina
olemaan ystäviä. Olemme tukeneet toisiamme monissa asioissa ja
luoneet uskoa, että me pohjalaiset naiset pystymme mihin vain. Pal-
kintona on elinikäinen ystävyys ja luottamus, jota ei voi ostaa. SAKU
tutustutti ja teki meistä ystävät toisillemme.
- 19 -