tä siirtymään toisen asteen koulutukseen . Kyse ei ole vain oppivelvollisen hakeutumisvelvollisuudesta , vaan kyse on myös velvollisuudesta ohjata hakeutumisessa ja tarvittaessa paikan osoittaminen oppivelvolliselle valmentavassa koulutuksessa . Näiden nuorten ohjaaminen on yhteistyötä , johon tarvitaan sekä perusopetuksen , toisen asteen että kunnan toimijoita . Yhdessä näiden tahojen tulee löytää jokaiselle oppivelvolliselle sopiva koulutuspaikka .
Oppivelvollisuuden laajentuessa toisen asteen koulutuksen järjestäjälle tulee entistä tiukempi velvollisuus seurata oppivelvollisten opintojen etenemistä . Opintojen tulee edetä sen mukaisesti , mitä opiskelijan kanssa on sovittu henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa ( ammatillinen koulutus ) tai henkilökohtaisessa opiskelusuunnitelmassa ( tutkintokoulutukseen valmentava koulutus tai lukio ). Tässä kohtaa onkin tärkeä tarkistaa , että koko oppilaitoksen henkilökunnalla on yhtenevä käsitys siitä , miten opiskelijan etenemistä seurataan ja miten puututaan niihin tilanteisiin , joissa opinnot eivät etene .
Tuki opiskelijalle rakennetaan yhteistyönä Yhä liian iso osa nuorista keskeyttää toisen asteen koulutuksen ja jää perusasteen varaan . Lukion puolella keskeyttäjiä on noin 3 %, joista suurin osa siirtyy ammatilliseen koulutukseen tai kansanopistoihin . Ammatillisessa koulutuksessa keskeyttämisiä on huomattavasti enemmän . Koulutuksen keskeyttämisen syyt ovat hyvin moninaisia , ja tarvitaan monenlaisia tapoja tukea näitä opiskelijoita jatkamaan oppivelvollisuuttaan ja toisaalta myös suorittamaan toisen asteen tutkinnon .
Tarvitaan siis uusia ( tai uudelleen käyttöön otettuja ) tapoja järjestää koulutusta , jotta se on motivoivaa myös näille oppivelvollisille , jotka olisivat aiemmin keskeyttäneet koulutuksen . Osa näistä nuorista lienee hakeutunut väärälle alalle , jolloin kyse on hyvästä ohjauksesta ja siirtymästä toiselle koulutusalalle . Suurella osalla niistä , jotka aiemmin ovat jääneet koulutuksen ulkopuolelle , on erilaisia oppimiseen ja / tai terveyteen liittyviä haasteita . Ammatillisessa erityisopetuksessa on kehitetty erilaisia malleja , joiden avulla voidaan tukea niitä opiskelijoita , joilla on tuen tarpeita . Oppivelvollisuuden laajentuessa onkin hyvä tarkistaa , että oppilaitoksessa on tarjolla tarvittava erityinen tuki ja että se saavuttaa ne opiskelijat , jotka sitä tarvitsevat .
Ohjauksen ja erityisen tuen mallien kehittämisen lisäksi oppivelvollisuuden laajentaminen pitää sisällään entistä tiukemman tarpeen yhteistyön kehittämiselle . Koulu tai oppilaitos on jo varsin moniammatillinen . Tätä moniammatillisuutta ja -alaisuutta kannattaa käyttää hyväksi . Yhteistyön kehittäminen painottuu oppivelvollisuuden laajentuessa muutenkin . Kunnat eivät voi kantaa yksin ohjaus- ja valvontavastuuta niistä opiskelijoista , jotka ovat koulutuksen ulkopuolella , vaan tarvitsevat myös oppilaitoskumppaneita . Onnistunut toteutus uudessa tutkintokoulutukseen valmentava koulutuksessa vaatii koulutuksen järjestäjien yhteistyötä .
Oppivelvollisuuden laajentaminen on lain muutoksen lisäksi ajatuksen muutos . Toisella asteella tarvitaan yhteinen tahtotila sille , että kaikille opiskelijoille etsitään sopivat tavat oppia , tarjotaan tarvittavat tukitoimet ja toisaalta oppivelvollisista pidetään kiinni , kunnes sopivampi opiskelupaikka on löytynyt . Tahdosta on kiinni myös yhteistyön kehittäminen eri toimijoiden välillä .
27