Koronakevään livet
Teksti: Milka Grekula/Koulutuskeskus Brahe • Kuvat: Milka Grekula ja Riikka Pyykkö
Ammatillisen koulutuksen saavuttama
DIGIKOLMILOIKKATULOS
on loistava!
– Tulosta ei kuitenkaan saa parantaa hyvinvoinnin kustannuksella
En usko olevani yksin ollessani sitä mieltä, että ammatillinen koulutus selvisi koronakevään
vaatimasta digikolmiloikasta loistavasti. Etäopetukseen siirtyminen oli toki nopean aikataulunsakin
vuoksi haaste, mutta siitä selvittiin sekä AMKE:n, että oman organisaationi Koulutuskeskus Brahen
kevään aikana teettämien kyselyjen 1 mukaan hyvin, jopa erittäin hyvin.
Kyselyjen mukaan kriisitilanne on vahvistanut henkilöstön tiedon sekä osaamisen jakamista
yhdessä selviämisen tunteen ollessa vahva. Digitaaliset oppimisympäristöt otettiin nopeasti toisiamme
tukien haltuun ja käyttöön, mutta tämän jälkeen kysymys kuuluukin: miten huolehdimme
varsinaisesta pedagogiikasta ja opiskelijoiden yhteisöllisyyden kokemuksesta etäyhteyksien välityksellä?
”Istun taas koneella. Kuulokkeistani kantautuu sekoitus opettajan puhetta teams kokouksesta ja
kuuntelemaani musiikkia. En edes muista kuinka kauan tätä on jatkunut. Olen vain väsynyt. Opettaja
antaa uuden tehtävän ja paneudun sen pariin. Teams hiljenee, kun opiskelijat aloittavat tehtävän
teon kukin omassa kodissaan.” 2
Etäopiskelun ei tarvinnut jatkua kauan, kun opiskelijat alkoivat kaivata takaisin kouluun.
Toisaalta he pitivät tilanteen tuomasta vapaudesta ja siitä, että saivat ottaa enemmän
itse vastuuta opinnoistaan, mutta useilla aloilla käytännön tekemistä on mahdotonta
toteuttaa täysin etänä. Tilannetta haastoi myös työpaikalla järjestettävän koulutuksen
mahdollisuuksien karsiutuminen, kun esimerkiksi ravintolat joutuivat sulkemaan oviaan.
Opiskelijat kaipasivat käytännössä ja käsillä tehtävää työtä sekä toisiaan.
Emme varmasti tule ammatillisessa koulutuksessa enää koskaan palaamaan aikaan,
jossa voisimme todeta: tulevana vuonna ei muutu mikään. Kiihtyvällä tahdilla muuttuva
maailma ja työelämä eivät tähän mahdollisuutta anna, ja miksi pitäisikään. Resilienssi,
kyky sietää epävarmuutta ja keskeneräisyyttä, on tärkeä taito työelämässä. Siitä
olemme kaikki saaneet tässä kriisitilanteessa oivan oppitunnin.
”Opettaja poistuu kokoukseen ja jäämme jatkamaan omillamme. Laitan musiikin hieman kovemmalle. Aurinko
paistaa ulkona ja sää olisi mitä mainioin kävely lenkille, mutta olen jumissa koulutehtävien kanssa.(…) Kun kello
lyö kolme, nousen koneelta venyttelemään. On välipalan aika. Lounaaksi söin pikanuudelia ja päivälliseksi on sitä
samaa ellen innostu tonkimaan ruokakaappini sisältöä. Otan jääkaapista energiajuoman ja kuivakaapista välipalakeksin.
(…) Äiti soittaa. Hän kysyy, kuinka päivä on mennyt. Sitä samaa taas. Koneella istumista, teams kokous,
musiikki, kissa. Kaikki on ok. Tylsyys vain painaa. Äiti alkaa kertomaan omasta päivästään. Kuuntelen jokseenkin,
mutta ajatukseni harhailevat. Milloin tämä eristys oikein loppuu ja pääsee taas näkemään kavereita.”
Kevät on antanut meille oppitunnin myös siitä, mihin meidän tulee jatkossa varautua.
Henkilökunnan ja opiskelijoiden digitaitoihin on jatkossakin kiinnitettävä huomiota. Huoli
opiskeluvalmiuksiltaan heikommassa asemassa olevista opiskelijoista tulee jatkossa vain
kasvamaan. Lisäksi opiskelijoiden yhteisöllisyyteen on panostettava riippumatta siitä,
tapahtuuko osaamisen hankkiminen oppilaitoksessa, työelämässä vai etänä. Kukaan ei saa
jäädä yksin! Opiskelijoiden hyvinvointiin liittyvät vahvasti myös arkirutiineista, unesta,
liikunnasta ja ravinnosta huolehtiminen. Tarvitsemme muun muassa valtakunnallisen
linjauksen etänä opiskelevan opiskelijan ruokarahojen maksatukseen.
Tulevaisuutta vastaanottaessa olemme aina uuden äärellä. Tämän erikoislaatuisen
kevään jälkeen tärkeintä on, että otamme tapahtuneesta opiksi ja keskitymme siihen
mistä meidän on jatkossa pidettävä entistä parempaa huolta. Ammatillisen koulutuksen
tituleeraaminen ketteräksi ei ole tuulesta temmattua. Ylpeinä siitä, ammentaen
voimavaroja työyhteisöistämme sekä valtakunnallisesta kollegiaalisesta tuesta,
koulutamme jatkossakin hyvinvoivia tulevaisuuden osaajia.
17
1
Lähteenä käytetty Ammattiosaamisen kehittämisyhdistyksen (AMKE) kevään 2020 aikana koulutuksenjärjestäjille
teettämiä kyselyjä ”Koronan vaikutukset ammatillisen koulutuksen toimintaan
epidemian alkuvaiheessa” ja ”Kokemuksia opetuksesta ja työskentelystä etänä” sekä Koulutuskeskus
Brahen kevään 2020 aikana opetus- ja ohjaushenkilöstölle sekä opiskelijoille teettämiä kyselyjä.
2
Suorat lainaukset ovat Koulutuskeskus Brahen
opiskelija Pinja Toivosen kirjoitelmasta
”Elämää koronan valtaamassa Suomessa”.