|
Opiskelun todellisuus Vuosi koulua käyty. Hei sinä, me ei ollakaan nähty! Toinen vuosi meneillään, mihin aika mennytkään? Uudet opiskelijat kampuksella ihan pihalla, kuin lumiukot talven hyisellä jäällä. Säntää edestakaisin, mihin itse menisin? Etten jäisi heidän jalkoihin. Uusia kasvoja käytävillä. Uskallanko puhua vai olenko hiljaa, kuin hiiri. Ehkä keskityn vain opiskeluuni.
Tunnit alkavat jälkeen kahdeksan. Olenko oikeassa paikassa vai onko tunnit sittenkin keskustassa?
Bussit myöhässä, eikä kukaan kerkeä. Ovi menee kiinni, melkein ehtisin, kun vain kiiruhtaisin. Tutut kasvot luokkatilassa, ei ollakaan nähty pitkään aikaan. Paikka löytyy nopeasti ystävien vierestä, mitä sinä teitkään kesällä?
Aamulla tunnit menevät hitaasti. Huomaa katsovan kelloa hetki hetken jälkeen. Joko päästään syömään kuuluu pyyntö selkäni takana. Kuka siellä huutaa, ei taida olla syönyt aamupalaakaan. Vihdoin kello varttia vaille kahdentoista. On aika täyttää laukku ja lampsia ruokalaan. Ulkovaatteet jääköön ulkopuolelle, tuskin niitä tarvitsee. Hirveä jono ruokalassa. Pysynkö nyt pystyssä vai tarvitsenko sittenkin tukea. Nälkä kurnii jo vatsassa, kukahan tänään vastassa. Keittiötäti tarkkailee henkilökortin piippauslaitetta,
|
et piipannut korttiasi, kuuluu jo etupäästä. Tässä kestää, pian on kiire. Oma korttinikaan tahdo nyt toimia. Vihdoin ruoka pöydässä, kauanhan tässä kesti!
Hetki aikaa olla vaan. Mitähän nyt tekisin, tässä puolituntia aikaa on. Ainiin unohdin, tulostaahan minun pitkin. Kello menee eteenpäin. Kone ei tahdo aueta. Mistä pääsen nettiin, kun kuvaketta ei löydykään. Nyt turhauttaa. Toivottavasti opettaja ymmärtää. Pian tunti alkaa, täytyy kone sammuttaa. En pääsekään ulos, opettaja auta. Sammuta väkisin kuuluu tulostimen luota.
Tunti alkaa pian. Mitähän meillä sitten on? Lääkelaskut pyörii silmissä, osaankohan yhtään mitään vai tarvitsisiko minun sittenkin mennä pajaan. Uusi opettaja meillä jälleen. En opi nimiä ikinä, kuka olet? Ei ollakaan koskaan nähty. Muistiinpanoja täytyisi tehdä, kuuluuhan kurssiin muutakin, kuin laskin ja kello. Taisin unohtaa vihkoni ja kynän, hei kaveri autathan vähän? Tunti alkaa loppua, onkohan kellään hoppua? Koulua vielä neljään asti. Hyvä, että kukaan jaksoi tähänkään asti.
Hirveä hyppytunti laitettu tähän väliin. Mitähän nyt tekisin. Ehkä hyvä hetki kerätä voimiani koulun valkoisessa huoneessa. Kerkeäisi levätä hetken. Ovi lukossa. Tänne ei enää tulla, kuin opiskeltaessa! Joku sekoittanut paikan. Ajattelikohan vain itseään vai meitä
|
muita? Ehkä istun käytävässä, onhan meillä sohvia enemmän, kuin kotona. Hyvä asento ja Netflix päälle, voitko siirtyä tieltämme! Tarvitsemme sittenkin tilan. Mihinhän nyt menisin? Rappusilla tilaa, täytyy vain varoa, ettei ole likaa.
Viimeinen tunti alkaa, emme hypi tasajalkaa. Ryhmänohjaajan tunti loman jälkeen käynnistyy. Puhelin pois ja kuuntele! kaikuu heti. Silmät menee kiinni ja pää kolahtaa pian pöytään, herää jo tai lähde pois!
Missä olit perjantaina? Jäitte paitsi juhlasta. Oliko Ellinoora hyvä, mieleeni juolahti ajatus syvä. Salpaus pisti parastaan. Oli kivaa, näitä hurjasti lisää! Kouluun ei ole pakko tulla, mieluummin jääköön kotiin, kun on täysi nolla.
Nopean tauon paikka, ehkä tahdon karkkia. Kone vei sittenkin kaikki kolikkoni, mistä saisin ne takaisin? Kukaan ei jaksa kuunnella. Olisiko aika jo kotiin lähteä? Voitaisiinko päästä aiemmin? Ollaanhan oltu hiljaa jo ainakin hetkinen.
Nyt on aika lähteä. Kiire tuli, pakko juosta. Bussi täynnä väkeä. Mihin mahdun, vai seisonko sittenkin tässä? Huomenna taas kouluun. Koulutehtäviä hirveä kasa, kerkeänkö tekemään? Mihin aikani hävisi. Pakko levätä, että jaksaa huomenna jälleen rehkiä.
Janita Savolainen I Koulutuskeskus Salpaus
|
15 |