SAJO ry:n 50-vuotisjuhlajulkaisu SAJO50 - Page 11

Työntekijästä työelämän muutoksen tekijäksi SAJO ry:n aloittaessa 1968 ammattiopetus perustui 1950-luvun lopun lainsäädäntöön, jossa määriteltiin kun- tien ylläpitämien yleisten ammattikoulujen opintolinjajako. Valtio ylläpiti yhdessä kuntien kanssa keskusammattikoulu- ja, joissa oli yleisten opintolinjojen lisäksi ns. valtakunnallisia erikoislinjoja esimerkiksi kirjapaino-, laboratorio- ja maan- mittausaloilla. Keskusammattikoulut kunnallis- tettiin 1995–1997. 1970-luvulla perustettiin ammattikurssikeskuksia äkillisiä työvoi- matarpeita varten. Oppisopimuskou- lutus toimi vähäeleisesti kunnallisten koulutustarkastajien organisoimana. tannon haasteeksi paisui ammattiopetuksen jääminen jälkeen työelämän vaatimuksista. Ratkaisuksi haettiin "tuotantosuunnitelman" (nelikaistaopetussuunnitelman) si- sältökorjauksia. Oppilaiden ratkaistaviksi esimerkiksi tuotiin työelämälähtöisiä ongelmia, joiden etsimistä tehostettiin hätistelemällä opettajia teollisuusharjoitteluun. Opetuksen tehtäväksi julistettiin ammatin perusteiden opet- taminen. Merkittävä periaate oli ammatil- lisen väylän luominen korkea-asteelle. Perustutkinnot rakennettiin kolmivuoti- siksi, jolloin ainakin opintojen kesto oli vertailukelpoinen lukion kanssa. 50 vuotta sitten opetuksen tavoite oli antaa oppilaille valmiuksia pärjätä työelämässä. Opetus oli ammattitaito- painotteista. Vuoteen 1970 asti luku- vuodessa oli 220 työpäivää. Lähiopetusta annettiin 40–42 viikkotuntia kuutena päivänä viikossa. 1970-luvulla ammattiopetus muotoutui "opetustuotannoksi". Tavoitteet määritettiin valtakunnal- lisissa opetussuunnitelmissa samanlaisiksi kaikille saman opintolinjan opiskelijoille. Viisipäiväiseen ja 36–40 tunnin työviikkoon siirryttiin 1972. Työpäiviä oli vähintään 195. 1990-luvulla h ämmennystä aiheut- tivat normiohjauksen purku, lähes kaikkien valtion ammatillisten oppi- laitosten kunnallistaminen ja Suomen EU-jäsenyys. Mylläkässä luotiin mm. lukuisissa EU-hankkeissa työoppimisjär- jestelmiä työelämän vaatimusten peilaukseen. Työnsuunnitteluun tuli lukuvuoden 5- tai 6-jaksoinen jaksojärjestelmä. Yleinen ratkaisu oli opiskelijoiden (huom: oppilaista tuli opiskelijoita) työharjoittelu jaksojaon puitteis- sa. Opetuksen tehtäväksi muotoutui auttaa opiskelijoita si- joittumaan ensimmäiseen työpaikkaan tai jatko-opintoihin (tulosmittauksen työllistymismittari) ja hankkimaan elinikäi- sen oppimisen valmiuksia sekä valmentaa heitä työelämän muutosten toteuttajiksi. Keskiasteen uudistus 1980-luvulla oli opetustuotannon riemuvoitto. Järjelmässä olivat yleisjaksot ja niiden jälkei- set erikoistumisjaksot. Opiskelijoiden läsnäoloa seurattiin minuuttien tarkkuudella, ja tietty määrä poissaoloja eväsi kurssin hyväksymisen. Tarkkaan suunnitellun opetustuo- Artti Antila | Esa Toivonen apulaisrehtori, rehtori, johtaja, johtava rehtori 1983–2012 | opettaja, apulaisrehtori, kehitysjoht., strategiajoht. 1976–2012 AMMATILLINEN KOULUTUS EILEN 11