Rehtori tunsi opettajansa, opettajat opiskelijansa
Sosiaali- ja terveysalan koulutusten eilisestä nousevat
mieleen keskiasteen uudistus ja nuorisoasteen kokeilu.
Rehtori johti kehittämistyötä, oli oppilaitoksen hengen
luoja ja rekrytoi opettajat. Hän tunsi opettajat sekä hei-
dän taitonsa ja koulutustarpeensa ja tiesi nimeltä osan
opiskelijoistakin. Hän oli niin opettajien kuin
opiskelijoidenkin tavoitettavissa. Rehtorilla
oli toimivat yhteydet työelämän edus-
tajiin.
Opetusryhmät olivat pysyviä ja
kiinteitä, mikä edesauttoi ryhmä-
hengen ja -kurin syntymistä sekä
sosiaalista kasvatusta. Opiskelijoilla
oli halu oppia. Ammatti-identiteetti
ja arvomaailma rakentuivat monipuo-
lisen oppimisen myötä. Opettaja tiesi,
mitä opettaa.
Lähiopetusta oli riittävästi. Opettaja oppi tun-
temaan opiskelijansa – ja opiskelijat opettajansa. Kuka
opettajista veikään voiton käyttämällä kahdeksaa piirto-
heitinkalvoa päällekkäin esitellessään oppitunnilla kansan-
talouden kiertokulkua! Opettajille annettiin lempinimiä, ja
koulun yhteisissä tilaisuuksissa rohjettiin laskea hyväntah-
toista leikkiä opettajista. Opettajat ohjasivat opiskelijoita
"kentällä" ja pysyivät mukana työelämän kehityksessä.
”Ammatillinen koulutus eilen” ei suinkaan ollut staat-
tisessa tilassa, vaan rinnan opetuksen kanssa tehtiin
kehittämistyötä. Opettajat osallistuivat aktiivisesti
täydennyskoulutukseen. Opetussuunnitelmia alettiin
t ehdä koulutasolla. Sosiaali- ja terveysalan koulutuk-
set yhdistyivät. Kehittäminen vaati yhteistä
pohdintaa eikä ristiriidoiltakaan vältytty.
Ehdotus "Monikulttuurisen hoitami-
sen" kurssista sai osalta kollegoista
täystyrmäyksen: "Luuletko sinä,
että täällä joskus hoidetaan mui-
takin kuin suomalaisia?"
Luuletko sinä, että täällä
joskus hoidetaan muitakin
kuin suomalaisia?
Tuuli Romppainen
opettaja, apulaisrehtori ja koulutusjohtaja 1985–2005, lukion rehtori 2005–2010
SAJO ry:n seniorijaoston puheenjohtaja 2017–
AMMATILLINEN KOULUTUS EILEN
15