1. Kotoutumispolku pitäisi mallintaa. Palveluita tulee kehittää joustaviksi ja mahdollistaa henkilökohtainen ”räätälöinti”. Yhteistyötä kotouttamispalvelun käyttäjien ja palveluntarjoajien kesken tulee kehittää. Dialogifoorumin työskentelytapa on hyvä malli käyttäjien äänen kuulemiseksi. Yhteistyöfoorumit ovat tarjonneet konkreettisia kokemuksia sekä kotouttamispalveluiden kehittämiseen että sen arviointia varten.
2. Kotoutuminen on kaksisuuntainen, jatkuva prosessi ja tapahtuu eri tasoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että 3 vuoden kotoutumisaika ei ole kaikille riittävä. Kotoutumisajan jälkeen pitäisi järjestää mm. jatkosuunnittelua tai jatkokoulutusta riippuen ihmisten/asiakkaan omasta elämäntilanteesta ja tarpeista. Kolmansien maiden kansalaisten näkökulma myös osoittaa, että kotoutumisajan jälkeen on ollut vaikeampi elämänvaihe kun kielitaito on jo kehittynyt mutta, ”riittävä kielitaito” ainakaan työnantajan mielestä ei ole vielä saavutettu.
3. Kotoutuminen koskee kaikkia yhteiskunnan tasoja. Keskusteluissa nousi esille miten kotouttamispalvelut ovat pelkästään tarkoitettu maahan muuttaneille mutta, kantaväestölle on vähemmän mahdollisuuksia osallistua asennemuutoksiin suunnattuihin tapahtumiin tai koulutuksiin jotka edistävät muiden kulttuurien ymmärtämistä. Foorumissa oli muutama idea miten tämä konsepti voisi konkreettisesti toteutua – mm. kampanjat useiden tahojen yhteistyönä, (esim. "WC kampanjat” tai yhteistyökampanjat erilaisten medioiden kautta) jolloin saadaan vaikuttavuutta laajemmin, erilaisia koulutuksia, verkosto- tapahtumia ja dialogifoorumeita.
4. Kielitaidon vaatimukset ja ammattitaidon rinnastaminen – läpinäkyvät vaatimukset ovat erittäin tärkeitä. Tarvitaan lisää yhteistyötä sekä oppilaitosten että viranomaisten kanssa. Kielikurssit ja ammatilliset koulutukset pitäisi olla joustavia ja räätälöitävissä kohderyhmän tarpeiden mukaan.
Foorumissa on syntynyt ydinviesti:
"Yhteistyöllä eri sektoreiden välillä on enemmän vaikutusta - perille pääsemme yhdessä."