Korkeet sillat, kiemuraiset vuorenrinnetta kapuavat tai
meren uomaa reunustavat tiet ja tietenkin ne vuoret,
sai meiät haukkomaan henkeä. Ei oltu ees Lofooteille
päästy ja olin ihan myyty tän paikan kauneudesta. Yks
lautta ennen Skjutvikiä ja yrmee poika rahasti meiät.
Lyhyt 20 minuutin lauttamatka ja pompittiin kannella hyvien kuvien toivossa. Venyteltiin kangistuneita
jäseniä ja annettiin merituulen kieputtaa tukka sekaisin. Onnellisuushuippu."
Tiistai 12.7.
"Nousin aamulla ensimmäisenä ja lähin pesemään
hampaat. Auto oli 20 metrin päässä parkkipaikalla
ja höyrystyneistä laseista huomas missä nukutaan.
Herätin Eerikan ja se säikähti. Karokin heräs jossain
vaiheessa ja tein meille puurot aamupalaks. Painavat
pilvet saartoi meiät joten ei nähty hienoja vuoria, ainoastaan niiden juuret. Tiesin kyllä hyvin minkälaisiin
korkeuksiin ne kohoavat mutta saatoin vain arvailla
niiden lakipisteitä, tällä hetkellä matalapaine oli vallalla. Päällemme juuttuneet pilvet kuitenkin ajoivat
kiireen pois. Suomalainen moottoripyöräpariskunta ja
omantunnon saattelemana maksettu yöpyminen. Suihku ( aAAaaaAAaaaah ) ja mietinnät siitä, kuinka haluaisin pöydän, jolle laittaa asioita, ei aina takakontin
syövereihin tai takapenkille pyörremyrskyn silmään."
"Svolviin kauppaan ja matkalla pilvet raottelivat hieman peitteitään. Aurinko armas kippuravarvas. Ostettiin kaupasta muutama kalja maistiaisiksi, Lofoten-øliä.
Ajeltiin tietä eteenpäin ja väisteltiin pyöräilijöitä. Autotie seuras vesirajaa ja linnut kaarteli ylhäällä vuorten
rinteitä hipoen. Huomasin kivannäkösen nyppylän
ja aattelin nappaavani mukavan kuvan sieltä päältä.
Pysäytettiin auto isolle levähdyspaikalle ja lähettiin
kapuamaan. ”Se on ihan lähellä”. Ja pah! Kun päästiin ekan nousun jälkeen sille mun spottaamalle paikalle
paljastu sen takaa vielä toinenkin huippu. ”Hei kattokaa,