PUHEENJOHTAJALTA
W
appu on täällä, viimeinkin. Allekirjoittanut tosin haki
sitä tunnettua vappufiilistä jo viikon etuajassa pomppaamalla eräänä aamulla klo 5.20 sängystä ylös ja rientämällä
yliopistolle jonottamaan lippuja HopLoppiin. ”Hullu”, tuumasi
joku, mutta sainpahan sentään liput.
Tuosta aamusta asti kaikki kirjoitustyöt ovatkin sitten tuntuneet
ylitsepääsemättömän vaikeilta: ajatus karkailee ja tietokoneen
näpyttely on täyttä tuskaa. Vappu tuntuu tätä juttua rakentaessa yhä kaukaiselta haaveelta. Pitäisi kirjoittaa terapian raportteja ja arvioita, tehdä kandin semmaesitystä, ideoida tänään ilmestyneeseen Puteroon sisältöä,… Mutta olo on kuin kipeällä
(nuhakin puskee vappuiseen tapaan päälle!) ADHD-lapsella
tunnilla. Tai ainakin kuvittelen ADHD:n tuntuvan juuri tältä.
Pyrin aina löytämään ikävistäkin asioista positiivisia puolia.
Olen siis saavuttanut tälläkin ajatusten harhailulla jotain. Olisitteko esimerkiksi ilman tätä juttua tienneet, että ’Putero’ tarkoittaa Urban Dictionaryn mukaan henkilöä, jolla on suhteita
huorien kanssa?
Humanisti pääsi kiskomaan haalareita jalkaan jo maanantaina.
Viikon takainen jonotuskin palkitaan tänään HopLopin pallomeressä, kun vappu starttaa Oulussa virallisesti. Tuosta päivästä alkaen lupaan olla sanomatta kunnon bileille tai hauskoille
ideoille ”ei”. Tämän seurauksena nolaan todennäköisesti itseni
pariinkin kertaan, mutta mitä sitten. Saanpahan nauraa. Vappu
on kerran vuodessa, eikä sitä voi uusia toisin kuin tenttejä. Nykyisillä kelan säädöksillä opiskelijavappujakaan ei riitä ikuisesti. Nautitaan siis näistä viikoista täysin siemauksin!
Riemukasta vappua toivotellen
Terhi
4