WAPPUMUISTOJA
Siihen aikaan ravintolat esimerkiksi kuuluisa teekkariravintola Rattorilupi olivat auki vain klo yhteen yöllä
eli valomerkki tuli jo puoli yksi. Joten rimpsalle eli bilettämään lähdettiin jo klo 16-17 aikoihin iltapäivällä.
Kaupungissa oli vain kaksi ns. yökerhoa (Pomfelis ja
Hotelli Vaakunan nykyinen Radisson Blue yökerho
jota myös ”lihatiskiksi”kutsuttiin) joilla oli oikeus tuntia pidempään aukioloon ja niihin oli yleensä ankarat
jonot. Varsinkin vapun aikaan Rattorin jonoon mentiin jo viimeistään klo 16, kun se tuntia myöhemmin
avasi oven. Usein humanistitytöt kiilasivat teekkareiden kylkeen jonossa, koska teekkareilla oli etuajo-oikeus jonossa teekkarikortilla. Usein kavaljeeri kyllä
sitten hylättiin tylysti jo eteisessä. Humanisteilla ei tuohon aikaan ollut omia vappuperinteitä, vaan iltapäivällä käytiin yleensä seuraamassa teekkareiden uittamista, joka siihen aikaan tapahtui torin rannassa teatterin
lähellä. Vappuun kuului biletystä siellä täällä ulkona,
ravintoloissa, kämpillä milloin missäkin riippune säästä ja porukasta. Urheimmat lauloivat vielä aamuyöstä
asematunnelissa nousevan auringon lauluja ja menivät
silliaamiaiselle. Vapunpäivänä jatkettiin klo 9 samppanjamatineassa Linnansaaressa ja siellä sekä Ainolan
puistossa oltiin piknikillä pienissä porukoissa riippuen
säätilasta ja usein lähdettiin siitä vielä jatkamaan juhlia. Huomionarvoinen asia on myös, että kukaan itseään kunnioittava sivistynyt humanisti ei olisi voinut
kuvitellakaan pukevansa päälleen haalareita. Ne olivat
vain teekkaripoikien leikkiasu vapun aikaan. Olin shokissa kun palasin tänne opettamaan ja näin logopedian
opiskelijoilla haalarit!
Ylioppilaslakkia ei varsinkaan yhtään poliittisesti vasemmalle kallellaan olevat opiskelijat pitäneet (ei kai
haluttu erottua muusta kansasta). Minullakin se on
tainnut olla vain kerran päässä.
K
uka piilotteli juomiaan harjoittelussa? Kuka ei ikinä
laittaisi haalareita päälleen? Laitoksemme henkilökunnan jäsenet muistelivat omien opiskeluvuosiensa
vappua. Arvaatko, ketkä kertoivat seuraavat tarinat:
”Aikoinaan orientoiva kliininen harjoittelu ajoittui ripotellen koko vuodelle ja erään vapun aikaan minulla oli parini kanssa huono tuuri, kun harjoittelujakso
Tahkokankaalla osui vappuviikolle. Vielä vappuaattona
vispasin pyörällä 15 kilometrin matkan klo 8:ksi harjoittelupaikkaan murinan saattelemana. Mukanani oli
kassi, jonne olin sullonut haalarini ja ison pullollisen
väkevähköä vappujuomaa, jota sitten jouduin piilottelemaan koko harjoittelupäivän ajan. Kun pääsimme
lähtemään, ampaisin pyörän selkään ja poljin täysillä kaupunkiin. Puin puolimatkassa haalarin päälle ja
päästäkseni vapputunnelmaan aloin kaiken sen pyöräilemisen jälkeen naukkailla juomaa niin vauhdilla,
että jonkin ajan kulutt