PUHEENJOHTAJALTA
Jos jotain olen opintojen myötä oppinut, on ehdottomasti se, että asioissa pitää edetä askel kerrallaan. Vanha sananlaskukin sen jo kertoo: ”Joka kuuseen kurkottaa, se
katajaan kapsahtaa.”. Kun nostaa riman liian korkealle, alkaa sen alittaminen tuntua
jopa hyvältä vaihtoehdolta, mutta kuitenkin pettyy itseensä sen tehtyään. Olisinhan
pystynyt parempaankin. Mitäpä jos sen mentaalisen riman asettaisikin alun perinkin vähän matalammalle ja nostaisi sitä vähitellen korkeammalle oman edistymisen
mukaan?
Me logopedian opiskelijat ja ammattilaiset asetamme jatkuvasti tavoitteita asiakkaillemme. Niitä pohtiessa valitaan päätavoite ja sille erilaisia osatavoitteita. Tavoitteet tulee valita asiakaslähtöisesti ja realistisesti, huomioiden yksilölliset tarpeet ja
ajan rajallisuuden. Tavoitteet eivät saa olla liian laajoja tai mahdottomia saavuttaa.
Rimaa ei siis missään tapauksessa nosteta liian korkealle. Luulisi siis, että olisimme
suorastaan mestareita järkevien tavoitteiden asettamisessa. Silti turhauttaa, kun ei
olekaan just-nyt-heti hyvä kaikessa ja loistava puheterapeutti, eikä asiakaskaan oikein edisty. Joskus voisi tehdä hyvää miettiä omatkin tavoitteet auki, pilkkoa ne pienempiin osiin ja edetä pala palalta. Silloin saattaa päästäkin paljon korkeammalle,
kuin mitä olisi osannut aluksi odottaakaan.
Arvon kollega, anna itsellesi mahdollisuus onnistumiseen. Ole kiitollinen siitä, mitä
olet jo oppinut ja ota rohkeasti vastaan uudet haasteet. Ei voi olla perillä, kun matka
on vasta alussa.
3