Fukseilla on asiaa
Kirjoittanut Iina Sippala ja Camilla Ollitervo
Logopedian ensimmäisen vuoden opiskelijat Hanna ja Eerika kertovat kuulumisiaan
fuksisyksyltään. Onko opiskelu
vastannut odotuksia ja mikä
opinnoissa on yllättänyt?
Kuka olet ja miten päädyit
opiskelemaan logopediaa Ou-
luun?
Hanna: Olen Hanna Räätäri,
20 vuotta ja muutin Ou-
luun Ylöjärveltä tänä syksynä.
Muistaakseni lukion toisella
luokalla kuulin ensimmäisen
kerran logopediasta, kun mum-
mini ehdotti sitä minulle. Aloin ottaa alasta selvää ja aika nopeasti päätin, että tätä
alaa haluan opiskella. Hain lukion jälkeen kerran Tampereen yliopistoon lukematta
pääsykokeisiin. Jäin välivuodelle ja totesin, että toista välivuotta en halua pitää, nyt
on pakko päästä sisään. Ouluun oli ainakin vielä tänä vuonna määrällisesti suurin
sisäänotto, joten päätin maksimoida mahdollisuuteni ja se kannatti.
Eerika: Olen Eerika Kurki, kohta 20v. Logopediasta kiinnostuin lukion kolmantena
vuotena, kun äitini ehdotti sitä minulle nähtyään Helsingin Sanomissa artikkelin
puheterapeuttien suuresta työvoimapulasta. Olen itse kotoisin Helsingistä, joten Ou-
luun hakeminen oli hieman erikoinen valinta, mutta se kumminkin kiinnosti paikkana
eniten, enkä ole katunut sinne hakemista ollenkaan.
Miten opiskelu on lähtenyt käyntiin ja onko se vastannut odotuksiasi?
Hanna: Opiskelu on lähtenyt käyntiin oikein kivasti. Sivuainepainotteinen syksy on
luonut odottavan tunnelman kevättä ajatellen, kun oman alan opinnot käytännössä
kunnolla alkavat. Viime keväänä luin paljon logopedian opiskelusta ja muutamasta
blogista sain kuvan, että opiskelu on todella rankkaa, eikä muulle elämälle jää juuri
aikaa. Olin yhteydessä jopa yhteen pienryhmäohjaajistamme, kun epätoivo meinasi
iskeä. Vielä en ole kuitenkaan kokenut itseäni uupuneeksi. Asia kerrallaan kaikesta
kyllä selvitään.
Eerika: Opiskelut ovat lähteneet hyvin käyntiin. Meillä on ollut aika paljon itsenäistä
8