” Itse suunnittelutyössä suurin muutos oli se, kun siirryttiin paperiskisseistä tietokoneille 90-luvun lopulla. Työ on sisällöltään suunnilleen ennallaan, mutta se tuotetaan eri tavalla. Tietokonesuunnittelussa 3D-mallinnus on tuonut suunnitteluun aivan uuden tavan hyödyntää kolmiulotteista esitystapaa”, kertoo Erkki Koivisto S-Idea Oy: stä.
Kuka keksi ja mitä? Sisustuspuolella ei aina tiedä, heiluttaako koira häntää vai häntä koiraa. Jotkut asiat ovat nimittäin kääntyneet päälaelleen kolmessa vuosikymmenessä: 80-luvulla suunnittelijat hakivat ideoitaan maailmalta ja” syöttivät” ne ravintoloitsijoille, kun taas nykyään ravintoloitsijat kiertävät itse ympäri maailmaa ja heittävät ideat suunnittelijoille.
” Vielä 1980-luvulla ravintoloitsijat ottivat ideat ilolla vastaan, koska sisustussuunnittelu oli silloin erikoisosaamista eivätkä ihmiset edes tienneet sellaisen olemassaolosta. Tänä päivänä sisustussuunnittelu on liki kaikkien harrastamaa yleisosaamista”, Koivisto vertailee.
2000-luvun selkeä ilmiö on myös remontteihin käytettävien budjettien niukkuus; vielä 80- ja 90-luvuilla rahaa käytettiin projekteihin huomattavan paljon enemmän rahaa.
” Tänä päivänä kustannukset lasketaan hyvin tarkkaan ja mietitään, mitä milläkin investoinnilla tullaan saavuttamaan.”
Vastaavasti somistukseen panostetaan nykyisin hyvin paljon enemmän: teemaan liittyvään esineistöön ja rekvisiittaan varataan kelpo budjetti jo projektin alkuvaiheessa.” Aiemmin pääpaino oli toiminnallisuudessa ja somistusta laitettiin, jos rahaa oli vielä jäljellä”, Koivisto kuvailee.
Persoona esiin Entä miten Suomi pärjää vertailussa kansainvälisiin ravintolasisustuskonsepteihin maailmalla? Onko Suomi-rafla ilmeeltään konservatiivinen vai rohkea? – Koivisto katsoo, että Suomi on sillä tavalla muuttunut, että kaikkia ideoita ei enää haeta ulkomailta.
”
2000-luvun selkeä ilmiö on remontteihin käytettävien budjettien niukkuus.
” Tällä hetkellä löytyy uskoa ja osaamista sisältäpäin. Se tuo lisää persoonallisuutta ravintoloihimme.” Toisaalta Koivisto myöntää, että kansainvälisesti ajatellen liikeideamme eivät ole rohkeimmasta päästä. Taustalla on kylmä bisneslogiikka:
” Meitä on täällä niin vähän, että pitää yrittää miellyttää mahdollisimman laajaa asiakaskuntaa, jotta tulisi taloudellisesti toimeen.” n
44 proresto 3 / 2016