halusi tehdä mehukasta, hieman marjaista punaviiniä – ja
Blaufränkisch marjaisine ja hieman pippurisine aromeineen
sopi profiililtaan täydellisesti.
Seuraavaksi piti pohtia, miten kallis lasti saadaan
Itävallasta Suomeen. McCabe ja Leinonen ottivat yhteyttä kul-
jetusliikkeisiin, mutta – jälleen – vastakaiku oli varsin haaleaa.
Selvisi, että vaikka Suomeen tuodaan kalaa ja hedelmiä maa-
ilman ääristä, rypäleet ovatkin vähän oma lukunsa.
”Suurin osa kuljetusfirmoista kieltäytyi yhteistyöstä. Kul-
jetusratkaisun löytäminen oli itseasiassa niin hankalaa, että
koko bisnes meinasi tyssätä siihen.”
McCabe ja Leinonen eivät kuitenkaan luovuttaneet ja niin
kallisarvoiset rypäleet lopulta saatiin ehjinä Fiskarsiin ja toi-
minta pystyttiin käynnistämään toden teolla. Ja tekemistä riit-
tää:
”Me lajittelemme, murskaamme, maseroimme ja puris-
tamme rypäleet, jonka jälkeen annamme niiden käydä hil-
Noita Wineryn tuotantojohtaja Simon McCabe sanoo, että
Yhdysvalloissa urban winery -toiminta on jo hyvin yleistä ja näin
on myös esimerkiksi Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.
jakseen, spontaanisti omia hiivojaan hyödyntäen”, McCabe
toteaa ja lisää, että Noita käyttää mahdollisimman vähän – Rypäle käytetään kolmesti
tai ei lainkaan – sulfiitteja. Noita Winery ei myöskään käytä Noita Winery on tiukasti kiinni myös kiertotaloudessa. Jahka
kirkasteita eikä suodata. rypäleistä on haalittu talteen kaikki tarvittava, kuoret ja sakka
käytetään Fiskarsin Panimolla uudestaan oluen valmistuksessa.
Tämän jälkeen ne siirtyvät Ägräs Distillerylle tislaukseen.
”Rypäleet käytetään siis kolmeen kertaan”, virnistää
McCabe.
Vuodenvaihteessa Noita kypsytteli viinejään terästynny-
reissä yli kahden kuukauden ajan; markkinoille ne tulivat tam-
mikuun lopussa. Noita Wineryn viinit ovat ehtineet kerätä
kehuja jo raikkaan, helposti lähestyttävän makunsa vuoksi –
ja väritkin ovat kauniin kirkkaita. McCabe toteaa, että viini-
kaksikkoa on hehkutettu lyhyessä ajassa niin paljon, että se jo
vähän epäilyttää.
”Herää kysymys, että onko urban wineryn tuottama alku-
viini sellainen tuote, että odotukset ovat lähtökohtaisesti
todella matalalla – ja sitten yllätys on valtava, kun viini onkin
hyvää”, hän naurahtaa.
Uusia makuja tulossa
Viinimestari itse on erittäin tyytyväinen ”lapsiinsa”: ”Näissä
alkuviineissä on kirkas, puhdas maku ja olen hyvin onnellinen
siitä, että lopputulos on niin hyvä.”
Itävallan ”rypälesilta” on siis osoittautunut oivalliseksi
valinnaksi ja samaa reittiä käytetään vielä tämän vuoden
aikana uudestaan. Verkkoja on vesillä myös Pohjois-Rans-
kassa, jossa on lupaavia rypäleapajia.
”Haluaisimme valmistaa viinejä ranskalaisista rypäleistä
ja keskustelut ovat käynnissä”, McCabe vahvistaa.
Ihan kokopäivätoimisesti McCabe ei kuitenkaan ole vii-
nissä kiinni, vaan hän toimii Fiskarsissa sekä panimomesta-
rina että viininvalmistajana. Jari Leinosen kanssa heillä on toi-
miva työjako:
”Minä rakastan eri reseptejä ja makuja ja Jari tietää kai-
ken toimialasta ja bisneksestä”, hän kuvailee. n
38 proresto 1/2019