”
Metsässä on
marjojen ja sienien
lisäksi paljon muutakin
kelpo syötävää.
Juhlavuonna pöytä koreaksi
ELO-säätiö aikoo kiihdyttää villiruokakoulutusta entisestään: tavoitteena
on, että maassa on vuoden 2017 loppuun mennessä vähintään 100 koulutuksen saanutta villiruokaosaajaa. Tällä keinolla voitaisiin varmistaa, että
ruoka-alan ammattilaiset eri puolilla Suomea osaavat tuoda monipuolisesti
esiin kansalliset ja maakuntien omat villiruoat, kun tasavalta juhlii satavuotiskekkereitä ensi vuonna.
Haaga-Perholla on myös oma villiruokakoulutuksensa, jota Juha Turtiainen ja Olli Takanen vetävät. Ensimmäinen koulutus alkoi tammikuussa
2016 ja siihen oli hakijoita enemmän kuin pystyttiin ottamaan mukaan.
”Palaute kurssilta on ollut erittäin hyvää”, miehet toteavat. Seuraava
koulutus alkaa syyskuussa 2016 ja siihen voi hakea osoitteessa
www.haagaperho.fi.
Ammattilaiset kartalla
Turtiaisen ja Takasen mukaan ammattikeittiöt ovat nousevassa trendissä
varsin hyvin kiinni – vaikka lisäoppi on varmasti paikallaan monessakin
paikassa.
”Ammattikeittiöissä villiruoan käyttö on yleistä, mutta esimerkiksi villiyrttien käyttöä on mahdollista vielä laajentaa suuremman tietoisuuden
ansiosta”, Turtiainen toteaa.
”Villiruoan saatavuus asettaa omat haasteensa niiden käytölle, mutta
tämä on ratkaistu monissa ravintoloissa säilönnän avulla”, lisää Takanen.
Kuinka kestävästä trendistä sitten on kysymys – ja jääkö ”perusluomu” kohta toiseksi? Miesten mukaan tällä hetkellä villiruoka on
kovassa nosteessa, mutta tulevasta on turha lausua mitään varmaa.
”Aika näyttää miten pitkään trendi kantaa.” Kaksikon omat suosikit
luonnon suuresta pitopöydästä ovat peltokanankaali, maitohorsma, voikukan nuput sekä pihlajan silmut.
44 proresto 1/2016
Rohkeasti metsään!
Jokamiehenoikeuden ansiosta villiruoka on jokaisen kansalaisen ulottuvilla: meillä voi monia villejä raaka-aineita vapaasti kerätä metsistä ja
aukeilta, kun taas vaikkapa Keski-Euroopassa virkavalta puuttuisi toimintaan ennemmin tai myöhemmin. Se täytyy kuitenkin pitää mielessä, että
ihmisten pihoihin on pidettävä selvä etäisyys. Myöskään puiden osia ja
jäkäliä ei jokamiehenoikeus koske, vaan lupa niiden keräämiseen on saatava maanomistajalta.
Tärkeää on muistaa myös turvallisuuspuoli – villiruuan harrastajien
kannattaa olla tarkkana kuin villiporkkana esimerkiksi keväisen koivunlehtisalaatin kanssa. Kotimaisen väitöstutkimuksen mukaan koivun nuorissa
lehdissä ja oksissa on myrkkyhartsinystyjä, jotka ovat puun ”palomuuri”
myyriä, jäniksiä ja hirviä vastaan.
Puolustusaineiden valmistus syömisen välttämiseksi on kasvimaailman
arkea, mutta kaikki kasvit eivät siihen (onneksi) ryhdy, vaan niiden pelikirja on vallan toisenlainen. Perinteiset luonnonmarjat – kuten mustikka,
vadelma ja puolukka – tähtäävätkin selviytymisstrategioissaan siihen, että
nisäkkäät syövät niiden marjoja ja levittävät siemeniä ulosteissaan.
Luonto luuriin?
Mutta onko perustumpelo sitten hengenvaarassa metsän antimia poi
miessaan? Ensi hätään älypuhelimeen voi ladata Luontoportti-verkkopalvelun NatureGate -mobiilisovelluksen, jonka avulla kasveja on helpompi tunnistaa maastossa.
Jahka nähdystä lajista antaa muutamia tuntomerkkejä, sovellus listaa
mahdolliset lajit. Myös itse Luontoportti-sivusto (luontoportti.com) tarjoaa
hyvät lajikuvaukset sekä selkeät kuvat.
”Jos kasvia, marjaa tai sientä ei varmuudella tunnista, on parempi
jättää se keräämättä”, summaa Juha Turtiainen. n