kitystä silloin kun puhutaan koneturvallisuuden kovasta ytimestä. Rantasen mukaan riskien arviointiin ei edelleenkään
panosteta tarpeeksi, vaikka tilanne onkin viime aikoina parantunut (mm. konedirektiivin ansiosta).
”Se, että tunnistetaan eri vaaratekijöitä, ei vielä tarkoita
että ymmärretään kaikki riskit”, Rantanen toteaa.
Riskin arvioinnin pohjalta voidaan laatia turvakonsepti,
jossa on yksityiskohtaisemmin kuvattu turvallisuuteen liittyvät
ratkaisut. Ja laajemminkin: ”Kaikki tehdyt päätökset pohjaavat
riskin arviointiin tavalla tai toisella.”
”
Koneen
turvalukot
suojaavat prosessia
käyttäjän typeryydeltä.
Ostatko konseptin vai laitteen?
Suunnittelu kannattaa tehdä siis hyvin, jotta voidaan parhaiten yhteensovittaa koneen turvallisuus ja käytettävyys ja sitä
kautta tuottavuus.
Loppukäyttäjäasiakkaille oleellista on turvatoimintojen ja
-laitteiden toimintakunnon valvonta sekä jatkuva turvallisuustason arviointi – ja tarvittaessa sen perusteella tehtävä koneiden
turvajärjestelmien päivitys tekniikan nykytasoa vastaaviksi.
Rantasen mukaan taantuman painaessa pajoja ei aina haluta
maksaa asiantuntijan palveluista ja turvallisuuskonsepteista,
vaikka turvallisuutta sinänsä halutaankin parantaa:
”Tällöin ostetaan itse suoraan turvallisuuslaitteita ja asennetaan niitä. Aina ei tiedosteta, että asiantuntijan käyttö ja
hyvä konseptointi usein vähentää asiakkaan kustannuksia loppupeleissä.”
Kaikenkokoisia sankareita
Yrityksen koolla ei sinänsä ole mitään tekemistä sen kanssa,
miten hyvin turvallisuus on hanskattu. Rantanen tietää tapauksia, joissa isoilla konepajoilla turvallisuusasiat eivät ole säädösten mukaisella tasolla. Toisaalta monissa pienissä, yrittäjävetoisissa perheyrityksissä asioihin on panostettu ja turvallisuusriskit on minimoitu; lähinnä paperiasiat vaatisivat kohentamista.
38 prometalli 5/2015