pajoja, jotka ostamalla voisi ainakin itsensä työllistää – ja pienellä vaivannäöllä muutaman muunkin.
” Käytännössä ostin itselleni työpöydän, kun sitä en muuten saanut”, hän heittää.
Yrityskauppojen ajoituskin tuntuu nyt ihan hyvältä: maan länsilaidalla tapahtuu jatkuvalla syötöllä ja autotehtaiden ja telakoiden menestys tihkuu lopulta aina myös elinkeinoelämän aluskasvillisuuteen, pk-sektorille.
” Jos ajatellaan, että semmoiset 80 prosenttia Suomen yrityksistä on alle 10 hengen firmoja, niin onhan se melkoinen määrä. Nyt suhdanteet näyttävät positiivisilta ja piristäviä esimerkkejä tulee koko ajan lisää”, hän pohtii.
”
Konepajat hyötyisivät uudenlaisista, nykyistä joustavammista rahoitusinstrumenteista.
Investointien rahoitus joustavammaksi Yrittäjän tuskaan kuuluu, että ajoitus ilman toimivaa kristallipalloa on vaikeaa. Peltolan mukaan toimialalla on selvää, että esimerkiksi vanhentunutta konekantaa on ennen pitkää uusittava, mutta millä aikataululla – ja mistä rahoitus?
” Konepajat hyötyisivät uudenlaisista, nykyistä joustavammista rahoitusinstrumenteista, koska jos joku haluaa ihan oikeasti kasvaa, niin kyllä sen kasvun rahoittaminen on aika haasteellista tällä hetkellä”, Peltola pohtii.
” Myös mikroyrityksissä on sellaisia, jotka haluavat kasvaa”, hän muistuttaa.
” Myös parit polttokokeet on tehty ja jätekatos on selvinnyt niistä todella hyvin. Kyseessä on tulevaisuuden tuote”, pohtii Peltola, joka uskoo turvallisuusbuumin nostavan juuri tämänkaltaisia innovaatioita.
Toinen kierros yrittäjänä Peltolan katse on alati horisontissa, koska pienen on kasvettava, ettei jää isompien jalkoihin. Kokemusta yrittämisestä hänellä on jo aikaisemmalta rupeamalta metallipuolelta, vuosina 1992 – 2001. Sitten mies oli” vieraalla” töissä aikansa ja aloitti lopulta insinööriopinnot.
Mutta kun Peltola valmistui vuonna 2012, hän joutui hämmästymään: tiukassa taloustilanteessa 48-vuotias vastavalmistunut insinööri olikin paperia. Kun hän toiveikkaana laittoi työpaikkahakemuksia eri firmoihin, ei kutsua tullut edes haastatteluun.
” Tuntui ihmeelliseltä, että CV on viimeisen päälle kunnossa, mutta putosin silti heti ekalla kierroksella, ilman että olivat koko miestä nähneet”, Peltola muistelee muutaman vuoden takaista tilannetta.
” Ei huolittu, ei haluttu.”
Pienestä liikkeelle Peltolan veri kuohahti juuri sopivasti ja hän päätyi sovittelemaan vanhaa yrittäjähattua taas päähän. Sekä Latta-Aihio että Loimaan Konepaja olivat käytännössä yhden miehen
Yrittäjän lasien läpi Yrittäjän DNA: ssa riskinottokyky on tietenkin sisäänrakennettuna, ainakin jossain määrin. Peltolan mukaan yrittäjyys on toisaalta tapa työllistää itsensä ja toisaalta elämäntapa.
” Yrittäminen on luonnekysymys ainakin siinä mielessä, että yrittäjä katsoo maailmaa aina vähän eri tavalla. Tähän kuuluu se, että taloudelliset aspektit määräävät aika pitkälle sen mikä on mahdollista ja mikä ei.”
Peltolan pajoilla ei yritetä rikkoa taivaita, vaan tavoitteena on kasvaa maltilla ja” maksaa lainoja pois”. Kun toimialan kustannusrakenne on varsin raskas, on syytä pysytellä loitolla isoista irtiotoista ja pitää katse tiukasti pallossa.
Kauhun tasapaino Yrittämiseen kuuluu sekin, että katse on niin haukkana pallossa, että mahdollisia onnistumisia – kuten vaikkapa ison diilin klousausta – ei ehdi hirveästi tuuletella, koska silloin vasta täytyykin juosta ja lujaa. Vastaavasti suvantovaihe tarkoittaa usein sitä, että puhelin ei soi ja yrittäjä syö kynsiään: missä tilaukset?
” Semmoista tasapainottelua tämä on tuskailun ja kiireen välillä”, Peltola naurahtaa.” Toisaalta silloin kun kaikki palikat on kunnossa, homma pyörii ja tuntuu nautittavalta.”
Ja palataan vielä hetkeksi tuohon digiloikkaan. Peltola odottaa, että digitaalisten työkalujen avulla hän saa myös kalenterin kuriin nykyistä paremmin.
” Esimerkiksi erilaisia rutiinitehtäviä sujuvoittamalla voi saada uudenlaista ryhtiä ajankäyttöön.” n
14 prometalli 1 – 2 / 2018