Niittykumpu
Niittykummun metroaseman rakentaminen käynnisti hyvin merkittävän
kehitysvaiheen lähiympäristössään. Tähän asti melko sekava ja hahmoton
alue on alkanut rakentua kokonaan uudelleen metroaseman ympärille.
Asema ei kuitenkaan näy kaupunkikuvassa, vaan se jää osaksi samaan
aikaan rakennettua kauppakeskus Niittyä. Tästä syystä aseman sisätiloille
onkin haluttu luoda vahva ja tunnistettava identiteetti, jota on kehitetty
arkkitehtien ja kuvataiteilija Mari Rantasen yhteistyönä.
Aseman lippuhalli sijaitsee ostoskeskuksen alakerrassa, jonne saa-
daan luonnonvaloa kaksikerroksisen liukuporrastilan kautta. Lippuhallin
seinät on verhottu pystysuuntaisella säleiköllä, joka paljastaa Mari Ranta-
sen suunnittelemia värejä katselukulman mukaan. Voimakkaiden väripin-
tojen vastapainoksi aseman ilme on teollisen pelkistetty. Lattiat ja osa sei-
nistä ovat luonnonväristä betonia. Niitä täydentävät pinnat ovat väreiltään
neutraaleja, valkoista ja harmaan eri sävyjä. Seinissä on käytetty puhdas-
valubetonin lisäksi mikrosementtiä ja hopeanharmaata metallia. Alakatot
ovat valkoista akustorappausta ja metallinharmaata alumiinisälettä.
Matkustajan reitti alas laiturihalliin on suunniteltu ilmeeltään vaihtele-
vaksi tilasarjaksi. Reitin välitasolle on jätetty näkyviin alue louhittua kallio
pintaa muistuttamaan siitä, että Länsimetron päärakennusmateriaali on
suomalainen peruskallio.
Laiturihallin sivuseinät muodostavat hyvin suuren kaksiosaisen tai-
deteoksen, jonka voimakkaat värit paljastuvat vähitellen betoniseinien
aukoista. Taideteos on samalla laiturin seinäverhous, joka muodostuu
maalatuista akustorei’itetyistä alumiinilevyistä. Se on laiturilla pääosassa
valaistuna teatterimaisesti trusseihin kiinnitetyillä valonheittimillä.
Mari Rantanen kuvailee teostaan seuraavasti:
”Minulle on ollut tärkeää luoda taideteos, joka tuo valoa ja lämpöä
asemalaiturin ikkunattomaan tilaan ja joka yllättää matkustajat energisyy-
dellä, kun he astuvat maan alle.”
”Halusin, että ensivaikutelma on selkeä kokonaisuus, jossa taideteos
toimii itsenäisenä osana arkkitehtuurin luomaa tilaa ja toisaalta auttaa
matkustajia orientoitumaan. Tästä syystä asemalaiturin molemmat puolet
saivat oman väriskaalansa: Matinkylään päin mentäessä vihreän sävyisen
ja Helsinkiin päin mentäessä punasävyisen värimaailman.”
”Aseman ja paikan nimi toimivat minulle työn lähtökohtana: teos levit-
täytyy metroasemalle kuin suomalainen kesäniitty maitohorsman punana
ja ruohon vihreytenä. Pidän tärkeänä, että työ liittyy yhtä lailla aseman
arkkitehtuuriin kuin paikkaan, jossa se sijaitsee.”
22 prointerior 5 / 17