ELOKUUN ENSIMMÄISILLÄ viikoilla Olympiastadionilla oli käynnissä
kalustaminen ja varustelu. ”Stadikka” avattiin ja vihittiin käyttöön
22.8.2020.
Kenellekään suomalaiselle ei tarvitse erikseen vakuutella, että Helsingin
Olympiastadion on merkittävä kansallinen rakennus. ”Maailman kauneimmaksi
Olympiastadioniksi” mainittu areena syntyi 1930-luvulla arkkitehtikilpailun
tuloksena, kun arkkitehdit Yrjö Lindegren ja Toivo Jäntti
voittivat kilpailun funktionalistista tyylisuuntaa edustavalla, kuulaan puhdaslinjaisella
ehdotuksellaan. Stadionin 30-luvun funktionalistinen arkkitehtuuri
yhdistettynä vuoden 1952 Helsingin olympialaisten ulkoasuun
symboloi aikoinaan monelle nuoren kansakunnan uuden ajan alkua.
Mittavassa uudistuksessa ideana oli ”kirkastaa” Olympiastadionin
ilme. Uusi ulkoarkkitehtuuri rakentuu entistetystä 1930-luvun betoniarkkitehtuurista,
1950-luvun perusparannetuista osista sekä uudesta
Pohjoisesta stadiontorista yleisömyyntipisteineen.
Uudistilojen arkkitehtuuri tähtää elämyksellisyyteen, kestävyyteen ja
toimivuuteen. Kokonaisuus muodostaa tutun ja tunnistettavan monumentin,
joka on edelleen ihmisen kokoinen.
Uudistetun Olympiastadionin arkkitehtisuunnittelusta vastasi työyhteenliittymä
K2S ja NRT yhteistyössä ruotsalaisen arkkitehtitoimisto
White Arkitekten ja hollantilaisen Wessel de Jongen kanssa.
Puhtaat linjat, väkevä virta
”Uudistetulla stadionilla kävijälle on luotu esteetön ja selkeästi hahmotettava
kokonaisuus”, toteaa arkkitehtisuunnittelusta vastaava projektipäällikkö
Kimmo Lintula Arkkitehtitoimisto K2S Oy:stä.
”Katsomorakenteiden alla vapaasti virtaavat katsomogalleriat ja ulkoalueet
toteuttavat alkuperäisen stadionin linjakkaita ratkaisuja”, Lintula
kertoo.
Rapatut julkisivut näkyvine betonirakenteineen sekä kaarteiden tiilimuuraukset
on uusittu alkuperäisten mukaisesti. Kokonaan uudet katsomosisäänkäynnit
paikalla valettuine portaineen on sovitettu kaarteiden
betonirakenteiden ja tiilijulkisivujen rytmiin.
12 prointerior 3–4 / 20